12.2.2013

hevonen on pop



Loppujen lopuksi olen hyvin vähän valmistanut niin sanottuja erikoisempia kakkuja ja varsinkin kolmiulotteisuuteen pohjaavat kakut ovat täysin tuntematonta maastoa. Tilaisuuksia on ollut harvassa tähän asti, mutta nyt niitä alkaa pikkuhiljaa valua minunkin suuntaani. Se on hyvä, sillä ilman harjoittelua ei voi oppia hyväksi.

Tämä kopottaja tuli ystävän tyttärelle, joka on nyt erityisen innostunut hevosista ratsastusharrastuksen myötä. Heppakakku oli selkeä toive ja toteutin parhaani mukaan. Anatomia on suuntaa antavaa, mutta fotorealismia ei onneksi tarvinnut ollakaan.



Täytteet määriteltiin synttärisankarin suunnalta tarkasti, mikä ei haittaa minua yhtään, sillä selkeiden raamien pohjalta on helppoa toimia.

Kakkupohjana on tavallinen vaalea sokerikakku, jonka kostutin sokerivedellä ja täytin mansikka-omenahillolla, banaanisiivuilla ja maitosuklaavaahdolla, kuten oli pyydetty. Kakun pintaan läträsin pehmeäntahmean maitosuklaaganachen toimimaan paitsi kosteussulkuna myös pintana, johon päälle tuleva marsipaani hyvin tarttuisi.
Peitin kakun tuorekelmulla ja annoin levätä kylmässä yön yli. Kelmun tekemät viirut eivät marsipaanin alla onneksi haittaa.




Varsinaisen kakun päälle leikkasin pienempää kakkupohjaa hyödyntäen hevosen päätä varten palaset.
Palojen avulla sain aikaan kolmiulotteisuutta juuri sopivasti niin, että hevosen pää ei näyttäisi palikkaiselta.
Hevosen päähän tulleiden palojen väliin laitoin hilloa liimaksi ja mauksi.

Kaulasin marsipaanin käsin. Jotkut käyttävät kaulintakonetta siihen, jos vain mahdollista, mutta haluan oppia kaulimaan massan siististi ja tasaisesti ilman suurten koneiden apua, jotta osaan tehdä sen myös niissä tilanteissa, kun koneita ei ole tarjolla. 
Hevosen pään ja muun kakun peittävä tummanruskea on yhdestä palasta. Käytin aikaa ja kärsivällisyyttä sen muotoontyöstöön ja olisi saattanut olla helpompaa päällystää pää eri palasta kuin muu kakku, mutta lopputulos ei olisi mielestäni ollut sitten hyvä. Marsipaani on siitä ihana, että se joustaa ja venyy, jolloin sen työstäminen on monessa suhteessa mukavampaa kuin sokerimassan. 




Siloitin marsipaanin ensin seuraamaan kakun muotoja ja sitten työstin ne muutamat yksityiskohdat, jotka olivat tarpeen. Käytin koristeiden muovaamiseen tarkoitettua pallopäätyökalua sieraimen muodon tekemiseen.

Hevosen harja ja riimun osat on leikattu kaulitusta marsipaanista. Sävytin harjan vaaleanruskean ja riimun lenkkien metallinharmaan itse, muut värit ovat valmiita sävyjä. Kaikki osat on liimattu paikoilleen vedellä.




Kakku in action.

Kakku maistui banaanisuklaajäätelöltä ja synttärisankari tuntui olevan hyvin tyytyväinen. Se on se tärkein.

. . .

Ei kommentteja: