6.5.2014

Kaulimista



Joku voisi sanoa, että puinen kaulin paras kaulin, mutta minä olen toista mieltä. 
Perustelen.

Puinen kaulin ei kestä kunnollista pesua. 

Enempää perusteluja ei mielestäni ole tarpeen kertoa. Hygieniasyyt painavat vaakakupissani huomattavasti.

Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä sanoa sen verran, että puinen kaulin on hyvä kaulin. Se on pitkäikäinen oikein pidettynä ja toimii erinomaisesti tehtävässään. Minäkin omistan puisen kaulimen, jota käytän esimerkiksi pullataikinan kaulintaan. Mutta koska puinen kaulimeni on kyllästetty vehnällä, en käytä sitä mihinkään muuhun kuin kotimaisia viljoja sisältävien tuotteiden kaulintaan.

Kuten olen ennenkin maininnut, valmistan usein myös gluteenittomia tuotteita ystävieni iloksi. Tarvitsen ehdottomasti sitä varten kaulimen, jonka voin jynssätä puhtaaksi vedellä ja pesuaineella läträten, jotta en vahingossa levittelisi gluteenia pitkin poikin erikoisruokavaliotuotteitani. Sama pätee myös marsipaanin ja sokerimassan kaulintaan. Marsipaanijäämät eivät ilahduta manteliallergikkoa.

Kaikki on lopultakin hyvin yksinkertaista. Jos omassa keittiössä valmistaa vain tavallisia tuotteita, ei ole välttämätöntä huolehtia kontaminaatiosta niin suuressa määrin. Mutta jos ruokarajoitteet onkin otettava huomioon, jokaisen työvälineen on oltava huolellisesti puhdistettu aiemmista jäämistä, jotta ei vahingossa siirtäisi uusiin tuotteisiin allergeeneja tai vastaavia. Tällaiset asiat voivat jäädä helposti huomaamatta, ellei niitä aivan erityisesti ala pohtimaan.

Minua itseäni myös vähän häiritsee ajatus käyttää samoja pesemättömiä työvälineitä ensin raakoja ainesosia sisältävien massojen kaulintaan ja sen jälkeen vaikkapa kakunpäällystysmassoihin. Ei näin.

Suosittelen siis ainakin miettimään myös laadukasta konepesun kestävää kaulinvaihtoehtoa siinä tapauksessa, että kaulittavana on muutakin kuin raakaa vehnätaikinaa. 

. . .

Ei kommentteja: