29.8.2014

Keittiöstä keittokomeroon (Karsi! Karsi! Karsi!)

Huomenna on H-hetki, kun huonekalut siirtyvät paikasta toiseen. Isommasta tilasta pienempään muuttaminen on aina haaste. Vaihdan asuntoa kymmenen neliötä pienempään ja siirryn keittiöstä keittokomeroon. Tuleva kotini on 45 neliöinen kaksio.
Kuinka leivontaa aktiivisesti harrastava innokas ruokaihminen pärjää tällaisessa tilanteessa? Vastaus on: Karsimalla ahkerasti.




Vanhassa kodissani keittiön kaappitilat ovat suorastaan hulppeat. Sitä on niin paljon, että minulta jäi osa jopa käyttämättä ylimääräisenä. Vanhasta keittiöstäni jään eniten kaipaamaan sellaista täyskorkeaa, suurta kaappia, jonne leivontatarvikkeeni mahtuivat silmääkään räpäyttämättä kaikki.
Mutta kohtuullisempi vuokra ja parempi sijainti houkuttelivat minut kaappitilan parista kitistetympään malliin ja sen kanssa on nyt vain pärjättävä.

Kuten olen joskus aiemminkin täällä maininnut, tapasin olla tavarahamsteri. Sain muutetuksi suuntaa ihan itse ja osana turhan materian poistoprosessiani olin jo kutistanut astiastoni neljän hengen tarpeisiin sopivaksi aiemmasta kuuden-kahdeksan hengen koosta sekä antanut ylimääräiset vimpaimet ja vipstaakit pois. Vaikka pohjatyöni olikin ollut hyvä, sain vielä muuttolaatikollisen verran turhaa astiaa raakattua pois kierrätyskeskukselle annettavaksi. Näin jälkikäteen mietin, että olisin voinut olla vielä rankempi arvioissani ja ylimääräistä olisi ollut vielä noin puolikkaan laatikollisen verran. Mutta ne voin aina myöhemminkin viedä sitten pois, jos näyttää siltä, etteivät astiani nykyisellään mahdu kunnolla kaappeihini.

Paras neuvoni pienempään muuttaville on ehdottamasti tavaran rankka karsiminen.





Kannattaa miettiä, kuinka monen hengen astiasto on oikeasti tarpeellinen omassa käytössä. Astioita on aina myöhemmin mahdollista lainata tai vuokrata suurempia juhlia varten ja pienessä asunnossa muutenkaan harvemmin tulee järjestettyä mitään isompia kekkaloita. Minusta hyvä astiaston koko pienelle perheelle määräytyy sen mukaan, kuinka monta ihmistä mahtuu helposti ruokapöydän ääreen syömään kerrallaan. Meillä pöydän ääreen menee neljä, joten astiatkin ovat sen mukaan. Jokainen voi miettiä tarpeitaan oman elämänsä mukaan. Jos järjestää paljon pippaloita, astioita voi olla tarpeen säilyttää enemmän ja sitten voi kitistää jostain toisesta suunnasta.

Pieniä lautasia, aterimia, juomalaseja sekä posliinikuppeja voi mielestäni olla vähän enemmänkin, sillä niitä olen huomannut ainakin omassa käytössäni menevän paljon erilaisiin tarpeisiin. 

Ahkerana leipurina minun on haastavaa tasapainottaa leivontavälineistöni kerryttämistä säilytystilan suhteen. Tarvitsen erikokoisia kakkuvuokia, muffinipellin, piirasvuokia ja vaikka mitä. Olen osittain ratkonut ongelmani hankkimalla nykyään pelkkiä kakkurenkaita eri koossa pikemminkin kuin renkaita ja vuokia molempia. Kakkurenkaita voi käyttää kakkuvuokina, kuten renkaista kirjoittaessani kerroin. En myöskään hanki erilaisia muotovuokia, vaan muokkaan mahdolliset erikoiskakut itse ja siten säästän paljon tilaa.
Sama pätee myös erilaisiin koristeluvälineisiin. Laatikoissani ei juurikaan tilaa niille liikene, joten joudun olemaan todella tarkka sen suhteen, mitä hankin ja säilytän.

Keittiökoneissa luotan yleiskoneeseen, mikroon ja vedenkeittimeen. Ne ovat ainoat jatkuvasti esillä olevat koneeni. Kaapissa piilossa on lisäksi sähkövatkain, sauvasekoitin ja yleiskoneen mukana lisäosiksi tulleet tehosekoitin ja lihamylly. En omista kahvinkeitintä, en leivänpaahdinta, en vohvelirautaa tai jäätelökonetta. Näin on ollut jo monta vuotta, mutta kohta keittokomerossa hääräävänä siitä on tullut iso etu. Työtasoni ja kaappini eivät täyty turhista härpäkkeistä.

Vaikka koin hetkittäin epätoivoisen vaikeaksi ajatuksen keittövälineistöni mahduttamisen puolta pienempään tilaan (kolmesta kuiva-ainekaapista yhteen), olen nyt hyvin tyytyväinen. Jos jotain olen oppinut tässä kohtaa, niin ainakin paremmaksi organisoijaksi ja myös tajuamaan vielä vähän paremmin sen, mikä keittiössäni on minulle oleellisinta ja mistä taas voin luopua.
Jos joskus tuolta muutan toisaalle ja vielä asuntoon, jossa on ihan oikea kokonainen keittiö, voi ollakin, että en tiedä, mitä sillä kaikella tilalla taas tekisin.




. . .

Ps. Idea-arkiston puolella on hieman pohdintaa esimerkkeineen muutosta pienellä budjetilla.

. . .

2 kommenttia:

nami-hiiri kirjoitti...

Hieno postaus, joka laittaa miettimään, vaikkei muuttaisikaan.
Leipomisesta, kuten kaikessa muussakin voi 'kehitellä' omia kikkoja tekemisiin hankkimatta aina uutta vempainta. Myös muotoiltava kakkurengas on ollut hyvä hankinta, se on jääkaapin ovessa pienenä rullana aina valmiina.......keittiöni ei ole keittokomero, jokaiselle tavaralle on oma paikkansa ja tilaakin on......

Paha Kakku kirjoitti...

@nami-hiiri Kiva kuulla, että kirjoitukseni herätti sinussa ajatuksia. On ihanaa, kun kaikelle tavaralle löytyy oma paikka. Joudun vähän tekemään vielä töitä sen eteen täällä minikeittiössäni, kun kaikki kuiva-aineet eivät vielä mahdu kaappiin, mutta kuluttamalla ne pois sekin pulma ratkeaa. :)