31.10.2014

Hirmuiset halloweenkekkerit



Nyt on kemut kestitty ja maalit pesty naamasta. Ihan mielettömät kekkerit kyllä.
Järjestin siis ystäväni kanssa yhteiset Halloween-naamiaiset eritoten lapsille, vaikka olimme molemmat varmaan yhtä täpinöissämme kemuista kuin mitä lapsetkin olivat. Juhlat pidettiin ystäväni kotona, missä riittää lääniä isommallekin porukalle. 

Meillä oli ensin sellaiset tunnin mittaiset kaverikekkerit, joissa oli omien lasten lisäksi lasten kavereita. Järjestimme hieman ohjelmaa ja noin puoli tuntia oli sitten varattu herkkupöydän antimista nauttimiseen.
Kaverikekkereiden idea meni niin, että lapset olivat Kauhukartanon velhokoulussa ja juhlasalin ovikoodi oli mennyt hukkaan. Jokaisen lapsen piti suorittaa kolme tehtävää ja kerätä velhopassiinsa kolme merkkiä, joiden avulla salin ovi saataisiin sitten auki. Lapset olivat ihan mukana tässä, mikä oli älyttömän hienoa.

Lapset jaettiin kolmeen kolmen hengen ryhmään ja jokainen ryhmä teki yhtä pistettä kerrallaan. Meitä oli yhteensä kolme aikuista siinä ohjaamassa lapsia ja saimme homman sujumaan mainiosti.
Yksi pisteistä oli koodikapselin kaivaminen matoämpäristä, eli astiassa oli keitettyä, punaiseksi värjättyä spagettia, jonka sekaan oli piilotettu suklaamunista talteenotettuja lelukapseleita ja niiden kapseleiden sisälle tarrat velhopassia varten.

Toinen piste oli pimeä huone, jonne oli piilotettu tarrat kirjekuoriin ja merkitty kuorten paikat sellaisilla pehmoleluheijastimilla. Jokainen lapsi sai taskulampun, jonka avulla koitti löytää huoneesta heijastimen. Kun heijastin löytyi, kuoresta sai ottaa tarran velhopassiin.
Kolmas piste oli väritystehtävä ja salaisen velhomerkin saanti. Sillä välin kun muut värittivät kuvaansa, aina yksi kävi saamassa velhomerkin, eli kasvomaalilla maalatun hämähäkin tai lepakon kuvan käteen. Kun kaikille oli maalattu kuvat käteen ja värituskuvat oli ehditty aloittaa, tehtävästä sai tarran velhopassiin laitettavaksi.




Kun kaikilla lapsilla oli velhopassit valmiina, juhlasaliin ovi aukeni ja kaikki lapset pääsivät nauttimaan ihanista herkuista. Ystäväni oli siirtänyt ison ruokapöytänsä takkahuoneeseen ja paikka oli koristeltu upeasti lepakoin, kummituksin ja tekemälläni lippusiimalla (kuva yllä). Takassa paloi ristikon takana kynttilöitä ja valaistus oli sopivan himmeä. Lapsista kyllä näki, kuinka onnessaan hekin olivat vaivannäöstämme. Vaikka täytyy kyllä todeta, että suurin kiitos onnistuneista kekkereistä kuuluu ystävälleni, joka uhrasi aikaa ja vaivaa juhlien onnistumisen eteen vaikka kuinka.

Lastenjuhlien jälkeen saapuivat aikuisystävät mahdollisine lapsineen ja heille järjestettiin sitten toinen kattaus herkkuja samaan juhlatilaan, tosin ilman ohjelmanumeroita. Vieraat viihtyivät ja olivat oikeasti nähneet vaivaa asujensa eteen, mikä oli tosi kiva.




Koska kyseessä olivat naamiaiset, mekin pukeuduimme huolella. Kasvomaalit kuuluivat sekä omaani että tyttären asuun, tosin minulle enemmän kuin hänelle.
En ole hirveän paljoa maskeerannut, mutta pensseli pysyy kohtalaisesti kädessä, joten pystyin luottamaan lopputuloksen olevan ihan mukiinmenevä.






Tässä tyttäreni värittämä asusuunnitelma, jonka täytin hänen ohjeidensa mukaan ja sitten kuva lopullisesta asusta.
Hän tahtoi olla pinkki kissa, jolla olisi musta häntä ja otsassa piti olla särkynyt sydän. Virkkasin mustan vanulla täytetyn hännän, joka meni housuihin kiinni vyöllä. Hännässä oli päässä sellainen lenkki, josta sen sai kiinni siihen vyöhön kätevästi. Sitten naamassa oli perinteiset musta nenä ja viikset. Ehkä vähätöisin naamiaisasu ikinä.




Oma asuni oli musta paita yhdistettynä vannealushameella tuettuun vaaleanruskeaan isoon hameeseen. Olin luurankotyttö.




Maalasin itselleni hyvin tyylitellyn perinteisen pääkallon ja meksikolaisten sokerikallojen tunnuspiirteitä yhdistelevän maskin. Onnistuin mielestäni aika hyvin, kun aikaa maskeeraukselle oli alle tunti.
Nämä meikit naamassa olikin sitten hauskaa kulkea julkisilla juhlapaikalle. Bussikuskit sekä meno- että tulomatkalla hymyilivät leveästi ja useampi kanssamatkustaja virnisteli tyytyväisesti. 




Aivan! Juhlapöydän antimia en vielä kuvaillutkaan.
No, suolaisina herkkuina meillä oli muumionakkeja, porkkanasormia, sipsejä, kasvispiirakkaa ja salaattia.
Makeina taas oli hämähäkinseittimuffineja, kissakeksejä, luurankokeksejä, kummitusmarenkeja, lepakkonameja, hyytelökäsiä ja hämähäkkikeksejä.
Herkkua oli siinä monenlaista ja toivon vain, etten unohtanut mitään.




Hyvät kestit olivat. Meillä järjestäjillä oli hauskaa, vierailla oli hauskaa ja kaikkein tärkeintä: lapsilla oli hauskaa.

Hirmuisen hauskaa Halloweenia!




. . .

30.10.2014

Helpot kissakeksit lasten kanssa


Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi






Halloween on ihan kohta! Yleensä en intoile tästä jenkkijuhlasta, mutta nyt kun olemme järjestämässä ne naamiaiset, asia onkin ihan eri.

Kekkereitä varten teimme erittäin simppeleitä kissakeksejä (idea täältä). Välineiksi riittävät pyöreä muotti sekä haarukka ja koristeiksi pussillinen ranskanpastilleja tai M&M-karkkeja.
Näitä keksejä on helppo ja kiva tehdä lastenkin kanssa, sillä lapsista on ihanaa päästä nipistelemään kissalle korvia ja valitsemaan nenien ja silmien värejä. Aikuisen voi olla syytä painaa kissalle haarukalla viikset, ettei pieni käsi tilsaa kissan poskia ihan hapsuille turhan voimalla painaessaan.

Varoituksen sana tosin noista ranskanpastilleista. Ne käyttäytyvät välillä vähän arvaamattomasti uunissa. Osa nenistä esim halkesi ja osasta kohosi toinen puoli kuoresta vähän niinkuin ilmaan. Niistä tosin selvittiin painamalla ne kuorenpuolet takaisin varovasti, kun keksi olivat vielä uunistatulleen kuumia. En osaa sanoa toimisivatko M&M-karkit tai muut suklaalinssit paremmin, sillä en ole niiden paistuvuutta vielä koskaan testannut.
Onneksi asia ei minun mielestäni ole niin vakava ja ei haittaa yhtään, vaikka muutamalla mirrillä nenä näyttää vähän räjähtäneemmältä.
Jos jollakulla on kokemusta muiden suklaalinssien paistosta ja niiden käyttäytymisestä uunissa, olisi tosi kiva, jos jakaisitte tietoa kommenttikentässä!



It's almost Halloween! Usually I'm not that enthusiastic about this american feast, but since we're organizing that costume party, it's a whole different matter.

For the party we made these extremely simple cat cookies (I got the idea from here). All you need for equipment are a circular cookie cutter and a fork. And as for the decorations, a bag of M&M's or similar candy is perfect. These cookies are easy to bake even with kids and the kids will enjoy to be able to "pinch the cat's ears" and to choose the eye and nose colors for the kitties.
I recommend that the whiskers be done by an adult since the kids might press a bit too hard with the fork, resulting in some fringed cheeks.

A word of warning about the Fazer Avec chocolate lentils I used. Some of them cracked in the oven and quite a few sort of cracked from the sides and rose up. It's no real worry in my opinion, since you can just press those down after the cookies come out of the oven. For me it's no biggie if some of the cats look a bit wonky. I haven't tried using M&M's or any other chocolate lentils, so some might be more prone to cracking than others.
If anyone has any experience on how different kinds of chocolate lentils behave during baking, I'd be happy to know!






Kissakeksit

Cat cookies


noin 40 keksiä / about 40 cookies


  • 320g huoneenlämpöistä voita (butter, room temp)
  • 400g kidesokeria (sugar)
  • 110g kananmunaa (eggs)
  • 120g kaakaojauhetta (cocoa powder)
  • 480g puolikarkeita vehnäjauhoja  (all-purpose flour)
  • 60g vahvaa kahvia (strong coffee)
  • 1kpl vaniljatangon siemenet (scrapings of vanilla bean)
Koristeluun (for decoration):
  • suklaalinssejä (chocolate lentils)

Hiero sekaisin voi ja kidesokeri. Lisää joukkoon kananmuna ja vispaa sormilla kuohkeaksi. Lisää sitten kahvi ja vanilja. Lopuksi lisää joukkoon toisiinsa sekoitetut kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi massaksi, mutta älä vaivaa.
Kääri massa tuorekelmuun ja nosta noin tunniksi tai pidemmäksi aikaa kylmään tekeytymään. Taikina säilyy kelmutettuna jääkaapissa pari päivää hyvänä. Sen voi myös pakastaa.
Ota taikina kylmästä ja kauli tummia kaakaojauhoja apuna käyttäen se noin 3mm paksuksi levyksi.
Ota taikinasta pyöreällä muotilla ympyröitä ja nostele ne leivinpaperoidulle pellille. Paina suklaalinssit neniksi ja silmiksi. Nipistä taikinapyörylään korvat molemmille puolille. Paina lopuksi haarukalla kevyesti viikset nenän molemmin puolin.
Paista 190C asteessa 10 minuutin ajan. Anna jäähtyä täysin ennen siirtämistä.


Mix the butter and the sugar together. Add the eggs and mix thoroughly. Then add the coffee and vanilla bean scrapings. Finally, add the dry ingredients and mix only until just combined.
Wrap the cookie dough into cling film and refrigerate at least for 1 hour or more.
Roll the dough into 3mm thickness using dark cocoa powder instead of flour.
Cut circles out of the dough using a cookie cutter and lay them on a parchment covered baking sheet. Press some chocolate lentils on as eyes and noses. Pinch the dough to form the ears and gently press with a fork to make the whiskers.
Bake at 190C for 10 minutes. Let cool before transferring them onto a serving platter.

. . .

[edit: lisäsin listalta unohtuneen kaakaojauheen reseptiin. Hupsan.]


. . .

28.10.2014

Valkosuklainen mutakakku



Tytär pyysi vienosti, voisimmeko leipoa jotain jälkiruokaa yhdessä. Edellisestä yhteisleivonnasta olikin mennyt taas hetki, niin suostuin empimättä. Ekana leivontatoiveena olisi ollut suklaakakku maapähkinävoikreemitäytteellä (tytölleni eivät kermakakut uppoa), mutta kun totesin sellaisen tekemisessä menevän ainakin kaksi päivää, sovittiinkin sen sijaan sitten mutakakusta. Annoin tytön valita tumman ja valkosuklaan väliltä, että kummasta torttuset tekisimme.

Teimme verrattain vähän mutakakkumassaa, josta sitten saimme juuri mahtavasti neljä annoskokoista vuoallista pieniä mutakakkuja. Ensi kerralla en epäröi puolittaa itse ohjetta vielä tuosta pienemmäksi ja tehdä vain kaksi torttua täsmäleivontana, kun syöjiäkin on yleensä vain me kaksi. Eipähän ainakaan tule maisteltua valtavia annoksia herkkuja.

Käytin näihin mutakakkuihin pyrexin matalahkoja annosuunivuokia, jotka ovat halkaisijaltaan noin 11cm ja korkeudeltaan arviolta 5cm. Taikina paisui näissä ihan piripintaan oli niin täydellinen sovitus, että tuota pienempään vuokaan ei kannata ainakaan lähteä laittamaan, ellei sitten lisää vuokien lukumäärää. 




My daughter asked me if we could bake some dessert together. Her initial wish was a chocolate cake with peanut butter buttercream, but she settled for a mudcake after I had explained, that cakes take at least two days to make properly. 

We prepared quite a small batter that was just enough to fill four ramekins. Next time I won't hesitate to halve the recipe so as to bake only two portion-sized mudcakes. It's usually only the two of us eating them anyway, so at least we won't stuff ourselves with treats.

The ramekins I used are pyrex and measure about 11cm in diameter and about 5cm in height. The batter puffed up considerably and reached the very edges of the ramekins, so I would not recommed any dish smaller than the ones I used. 





Valkosuklainen mutakakku

white chocolate mudcake


4 annosta / 4 servings

  • 110g kananmunia  (eggs)
  • 90g taloussokeria  (sugar)
  • 130g valkosuklaata  (white chocolate)
  • 100g voita  (butter)
  • 80g puolikarkeita vehnäjauhoja  (all-purpose flour)
  • 3g  leivinjauhetta   (baking powder)
  • 3g vaniljasokeria  (vanilla sugar)

Lämmitä uuni 180C asteeseen.

Sulata suklaa ja voi joko vesihauteessa tai sitten varovasti mikrossa. Valkosuklaa ylikuumenee herkästi. Liian kuumaksi mennyt suklaa kokkaroituu ja muuttuu tönköksi.

Vaahdota munat ja sokeri ilmavaksi, paksuksi vaahdoksi.
Sekoita hieman jäähtynyt suklaaseos muna-sokerivaahdon joukkoon.
Lisää sihdatut kuivat aineet massaan ja sekoita tasaiseksi.

Jaa mutakakkumassa tasaisesti neljään leivitettyyn halkaisijaltaan 11-senttiseen uunivuokaan. Vuoalla pitäisi olla korkeutta vähintään 5cm, ettei massa tule paistossa yli. Lado vuoat uunipellille ja nosta paistumaan esilämmitettyyn uuniin.

Paista mutakakkuja 12-15 minuuttia.

Nosta jäähtyneet mutakakut jääkaappiin yön ajaksi ja nauti vasta seuraavana päivänä.

Tarjoa esimerkiksi makeuttamattoman vaniljakermavaahdon kanssa ja/tai tuoreiden marjojen kera.



Preheat the oven to 180C.

Melt the chocolate with the butter in a bain-marie or in the microwave. Be careful not to overheat.

Whip the eggs and sugar until the foam is thick and fluffy. Mix the slightly cooled chocolate mixture to the egg foam and after that add the sieved dry ingredients.

Divide equally between four ramekins about 11cm in diameter and 5cm in height. Put the ramekins on a baking sheet and cook for about 12-15 minutes.

Once cooled, store the mudcakes in the fridge overnight for ideal taste and texture. Serve with unsweetened vanilla-flavoured whipped cream and/or fresh berries.

. . .

27.10.2014

Kalkkunainen perunasalaatti



Viime ajan olen intoillut itsekseni syksyä ja lähestyvää kuun loppua. Jotenkin ihan paras aika vuodesta minun mielestäni. Luonto tuntuu niin rauhoittavalta ja alati lisääntyvä pimeys on kuin joku kietoisi viltin ympärille. Olen syys- ja talvi-ihminen.
Kuun loppua odotan siksikin, kun olemme erään ystäväni kanssa suunnitelleet sinne halloween-kekkerit. Kekkerit ovat perinteiset naamiaiset ja erittäin lapsiystävälliset. Edellisistä naamiaisistani on jo niin monta vuotta, että odotan juhlia vähintäänkin yhtä innokkaasti kuin tyttäreni. 

Juhlafiilistä vähän varjostaa se, että minulla on ollut jokin pieni flunssanpoikanen kiusaamassa ja väsyttämässä. Onneksi se taitaa olla hälvenemässä pois. Minulla on kuitenkin sellainen periaate, että jos on kipeä, silloin pitää olla jotain mieluista ja hyvää syötävää/juotavaa, oli se mitä tahansa. Joillekin se on pitsa, toisille suklaa, mutta koska kipeänä on kurjaa, kiva natusteltava kohottaa mieltä ja on näin ollen vähintäänkin balsamia sielulle, jos ei ihan lääkettä-lääkettä.
Tein sitten itselleni ei-aivan-kunnolla-kuumeessa-mutta-kuitenkin-kipeänä oloissani perunasalaattia. Hyvä perunasalaatti on yksi suosikeistani. Sitä voi syödä milloin vain.

Ruoanlaittoni on kuitenkin useimmiten niin fiilispohjaista, ettei siitä jää juuri koskaan reseptejä todisteeksi. Onneksi tämä kalkkunainen  perunasalaatti on iloinen poikkeus. Koitin ottaa ohjeen talteen itsellenikin, joten se on kiva julkaista samalla täällä.

Jos jostain syystä kalkkuna ei viehätä, se on mahdollista korvata millä tahansa muulla lihalla tai esimerkiksi vaikka paistetulla halloumilla, marinoidulla tofulla tai paistetuilla tuoreilla herkkusienillä. 




I've been feeling inspired by autumn. It's my favourite time of the year.
The coming weekend is also on my mind, as we are throwing a halloween party with a friend of mine. It's going to be a traditional costume party and totally kid-friendly. We're so excited!

I've also been a bit feverish lately and because of that, I made some potato salad with turkey for myself. I think that when you're ill, you should have something nice to eat or drink, because being ill is just a total bummer. 
So I made myself some salad. Potato salad is one of my favourites.

My cooking is usually so intuitive, that I hardly ever write down any recipes. This potato salad with turkey is a happy exception. I tried extra-hard to remember to weigh all the ingredients so that I would have a recipe afterwards.

If for some reason you dont want to use turkey meat, you can replace it with any other meat of your choice or for example use some halloumi-cheese, marinated tofu or stir-fried fresh champignons.






Kalkkunainen perunasalaatti

(Potato salad with turkey)


2 hengelle lounaaksi tai 4 hengelle lisukkeeksi  / serves 2 to 4


  • 300g yleisperunoita (potatoes)
  • 70-90g porkkanoita (carrots)  
  • 110g kananmunia (eggs)
  • 150 g palvikalkkunaa (cooked turkey)
  • 70g majoneesia (mayonnaise)
  • 90g kurkkua (cucumber)
  • 50g keltasipuli  (onion)
  • valkopippuria  (white pepper) 
  • 2g suolaa  (salt)
  • 10g etikkaa (vinegar) 
  • 3g  sokeria  (sugar)


Kuori perunat ja porkkana ja huuhdo hyvin. Pilko perunat noin puolitoistasenttisiksi kuutioiksi ja siivuta porkkana puolikuun muotoisiksi ohuehkoiksi siivuiksi. Laita ensin porkkanat veteen kattilaan ja kytke lämpö päälle. Kun vesi kiehuu, lisää perunakuutiot ja keitä, kunnes perunat ja porkkanat ovat juuri kypsiä.



Valuta perunat ja porkkanat ja aseta kulhoon odottamaan ja jäähtymään. Sillä välin laita kananmuna keittymään ja kiehuta se läpikypsäksi. Mausta perunat ja porkkanat etikalla, pippurilla, osalla suolasta ja sokerilla

Silppua sipulinpuolikas ohuiksi suikaleiksi ja huuhtele siivut kylmässä vedessä. Lisää sipulinsuikaleet kulhoon.

Leikkaa kurkku ohuenohuiksi siivuiksi ja ripottele sen niskaan hieman suolaa. Anna seistä pienessä kulhossa viitisen minuuttia ja sitten ota siivut ja purista niistä ylimääräiset nesteet pois nyrkissäsi. Lisää kurkutkin kulhoon.

Kun perunat ja porkkanat ovat jäähtyneet hyvin, kuutioi palvikalkkuna ja kananmuna ja lisää kulhoon. Annostele perään majoneesi ja kääntele sekaisin.

Tarjoa heti tai säilytä kylmässä tarjoiluhetkeen saakka.



Peel the potatoes and the carrot and rinse well. Chop the potatoes into about 1,5cm cubes and slice the carrot into half-moons. Add the carrots to a pot with some water and heat it up. When the water's boiling, add the potato cubes and continue to boil until just cooked.

Drain away the water and leave the potatoes and carrots to cool in a bowl. In the meanwhile, boil the egg until cooked through.
Add the vinegar, salt, sugar and the pepper to the carrots and potatoes and toss until combined.

Slice the onion into thin slices and rinse them in cold water. Add the onion slices to the bowl.

Cut the cucumber into very thin slices and sprinkle some salt over them. Let sit in a small bowl for about five minutes and then squeeze the excess liquid off the cucumber slices using your fist. Add the cucumber to the bowl too.

When the carrots and the potatoes have cooled, cut the turkey meat and the cooked egg into cubes and add to the bowl. Add the mayo and toss gently until combined.

Serve immediately or keep well refrigerated for up to two days.




. . .

26.10.2014

Erityisruokavaliot ammatillisen mielenkiinnon kohteena



Leipuri-kondiittorina oleminen on ennen kaikkea käsityöammatti. Käytämme työssämme materiaaleina elintarvikkeita, joista muovaamme eri tekniikoin ja välinein tuotteita kulutukseen. Kuten kaikilla käsityöaloilla, osaajia on eritasoisia ja taitopainotukset vaihtelevat hurjasti. Joku on enemmän kotonaan leivänteossa, kun taas toinen luo upeita sokeriveistoksia lähes tyhjästä. Jokaisella on kuitenkin se jokin juttu, joka kiinnostaa kaikkein eniten ja jonka parissa työskentelee mieluiten. Minulla se on koko ajan selvemmin erityisruokavaliot ja niihin sopivat tuotteet.





Mitä sitten tarkoitetaan erityisruokavalioilla?

Erityisruokavaliosta puhuttaessa tarkoitetaan useimmiten ruokavaliota, josta joko terveydellisistä, elämänkatsomuksellisista tai eettisistä syistä on jätetty yksi tai useampi ruoka-aine pois. Laktoositon, gluteeniton tai vaikka kananmunaton ruokavalio ovat esimerkkejä terveydellisistä erityisruokavalioista, kosher ja halal taas esimerkkejä elämänkatsomuksellisista erityisruokavalioista,  ja veganismi esimerkkinä eettisistä erityisruokavalioista.

Myös kaikki dieetit, jotka perustuvat yhden tai useamman ruoka-aineen poisjättöön, kuten vähähiilihydraattiset ruokavaliot tai raskausajan ruokavalio lasketaan erityisruokavalioihin. 





Ja se kiinnostaa minua hyvin paljon. Haluan tietää vastaukset kysymyksiin Miksi? ja Miten?. "Miksi?", koska on kiva tietää taustoja ja syitä erilaisille asioille ja ilmiöille ja "Miten?", koska on kiehtovaa ja hauskaa koittaa miettiä tuotteiden valmistusta tästä haastavammasta vinkkelistä. Tai ei se aina ole kiehtovaa ja hauskaa näin rehellisyyden nimissä. Välillä se on turhauttavaa ja raskasta, kun koekappaleet toisensa perään epäonnistuvat ja syy pysyy epäselvänä mysteerinä.




Minusta erityisruokavalioleivonta on haastavampaa kuin erityisruokavaliokokkailu. Joku toinen voi olla eri mieltä, mutta tältä minusta tuntuu. Molemmista löytyvät omat hankaluutensa ja kun mennään tosi rajoittuneille linjoille (jotka ovat tuttuja kaikille multiallergikkoja tunteville), mikään ei ole enää yksinkertaista.

Erityisruokavalioleivonta on helpoimmillaan ehkä sitä, että korvataan tavalliset maitotuotteet laktoosittomilla ja seurataan muutoin tavallista reseptiä ihan normaalisti. Laktoosittomat vaihtoehdot ovat suomessa jo niin normi, että aiheuttaa vähintäänkin kulmien kohottelua, mikäli sellaista ei listalta automaattisesti löydy.
Maidottomuus onkin sitten ihan toinen juttu. Maitotuotteita rakastavana kansana on vaikeaa löytää reseptejä, joista ei maitoa löytyisi muodossa tai toisessa.

Vaikeimmillaan erityisruokavalioleivonta on silloin, kun useampi leivonnan kulmakivistä viedään käytöstä pois. Puhun tietenkin neljän kovan koplasta, eli maitotuotteista, kananmunista vehnäjauhoista sekä kidesokerista. Ne muodostavat perustan lähes kaikelle länsimaiselle konditorialle ja leivonnalle ja ilman niitä on erittäin haastavaa tuottaa aidosti maistuvia ja upeita tuotteita.





Ammatillisesta näkökulmasta katsottuna minulle ei ole tärkeintä, onko kyseessä niin sanottu tavallinen leivos vai erityisruokavaliotuote. Minulle tärkeintä on, että oli mikä hyvänsä, tuote maistuu ja näyttää aidosti hyvältä.
Tuote kuin tuote on mielestäni onnistunein silloin, kun syöjä nauttii siitä ja haluaa maistaa vielä toisen palan. Tämä pätee sekä tavalliseen että erityisruokavalioleivontaan.
Haluan ammattilaisena voida seistä tuotteideni takana ja todeta, että kyllä, minä tein.

Voisi sanoa, että elämme eräänlaista murroksen aikaa parhaillaan, mitä tulee erityisruokavalioihin. Asenteet ovat muuttumassa ymmärtäväisemmiksi ja eri tuotteiden saatavuus paranemassa. Ihmiset etsivät tietoa herkemmin ja tilanteet, joissa kasvissyöjille tarjotaan pihvin tilalle lihaliemessä keitettyjä porkkanatikkuja, ovat harvenemassa.
Petraamisen varaa kuitenkin vielä on. Valitettavan usein törmää edelleen sitkeisiin harhauskomuksiin (kuten siihen, että speltti kävisi muka keliaakikoille, mikä on täyttä puppua!) sekä asenteeseen, että erityisruokavaliotuotteen ei tarvitse olla yhtä hyvä kuin tavallisen, kunhan se vain täyttää rajoitevaatimukset.
Söisitkö itse kuivia ja karvaita kikkanoita, joita kekseinä sinulle mainostettaisiin vain siksi, että ne sopivat ruokavalioosi? En minäkään.

En osaa tehdä sokeriveistoksia ja suklaan temperoinnissa on minulla vielä paljon harjoiteltavaa, mutta toivon voivani tarjota erityisruokavalioita noudattaville ystävilleni jotain muutakin kuin lasin vettä.

Saa nähdä, mihin suuntaan tämä erityisruokavaliokiinnostukseni minut lopulta vie. Mutta ennen sitä täytyy vielä harjoitella paljon. En todellakaan väitä olevani mitenkään taitava vielä, mutta opin varmasti.

Mitenkäs te? Mitkä ovat teidän mielestänne ne kaikkein mielenkiintoisimmat osa-alueet leivonnassa?





Professional interest in special diets 

Being a baker and confectioner is most of all craftsmanship. In our work we use foodstuffs as materials from which we create products using different techniques and tools. Like in all professions, we too have different kinds of levels and sets of skill among it's permormers. Someone might bake amazing bread while another one can create beautiful sugar sculptures almost out of nothing. The point is, that everyone has got that something in which they excell and about which they are interested. My thing is apparently special diets.

What exactly do we mean by a special diet?

When talking about a special diet you usually mean a diet from which a foodstuff or several have been eliminated due to health-related, religious or ethical reasons. A few examples include a gluten-free diet, a lactose-free diet and for instance veganism.
And also diets like low-carbohydrate diets and diets you follow during a pregnancy are considered to be special diets.

I find these things very interesting. I want to know the "why?" to why people follow these special diets and the "how? to how do you prepare those products for those special diets.

At it's most easiest baking for a special diet is, when replacing all the dairy products with a lactose-free version is all you have to do. Here in Finland the lactose-free options have become a norm and people expect you to have them. Dairy-free is a whole other matter. As a nation that loves it's dairy it's difficult to find recipes that don't use it in a one way or another.

Special diet baking becomes very difficult, when two or more of it's cornerstones are taken away. I of course talk about the Magnificent Four, also known as wheat flour, dairy, eggs and caster sugar. Doing without those four can be quite tricky.

From a professional point of view I don't really care whether it's a regular or a special diet product. What I do think is, that regardless of what it is, it should taste good and look nice. As a professional, I want to be able to stand behind my work and say, yeah, I did that.

You could say, that we're living a change regarding special diets. People's attitudes are becoming more understanding and product availability is getting better.
But we can do better. And we should. Too often still, you can find people who think that you can give spelt to celiacs (it's a wheat!) or you run into the attitude that as long as it's vegan/gluten-free/insert special diet here , it don't matter what it looks or tastes like.
Would you yourself like to eat bitter, dry misformed chunks of something that claimed to be cookies? Neither would I.

I don't know how to sculpt sugar and need quite a bit of practice in how to properly temper chocolate, but I hope to be able to offer my friends following a special diet something else than just a glass of water.

I have no idea, where this interest will get me and before that I need to practice, practice, practice.
What about you? What's the most interesting thing in the whole wide spectrum of baking?





Loppuun muutama aiheeseen liittyvä reseptilinkki:



. . .

25.10.2014

Virkistysmatka Nuuksioon



Harkitsen tuota otsikkoa vielä. Virkistysmatka voi olla vähän vääränlainen sana kuvaamaan muutaman päivän takaista Nuuksiopyrähdystäni. Kuntourakka voisi toimia paremmin, tai kevyt rääkki, jonka aikana oli oikein hauskaa, mutta jonka jälkeen väsytti ihan pipona.

Oli miten oli, kävin kaverini kanssa patikoimassa Nuuksion kansallispuistossa täällä Espoossa. Otimme kevyet eväät, eli teetä ja Pågen-pullaa ja läksimme liikkeelle tuhottoman aikaisin. Menimme ensin junalla Espoon Keskukseen ja siitä bussilla 85 Haukkalammentien pysäkille.





Kävelimme pysäkiltä Haukkalammentietä pitkin ja olimme perillä Haukkalammella hieman vajaa tunti ennen auringonnousua. Siellä näytti suunnilleen tuollaiselta, eli pimeältä ja aika aavemaiselta. Oli myös uskomattoman hiljaista, kun puoli Suomea varmaan nukkui vielä siinä vaiheessa ja liikenteen ääntä ei kuulunut lainkaan.





Läksimme Haukkalammelta kohti Mustalampea kun oli vielä pimeää ja padolle päästyämme oli jo hieman valoisampaa.





Kärvensimme jonkun aikaa muutamaa halkoa näpit jäässä teetä hörppien ja pullaa syöden. Siinä oli aikaa ottaa useampi kuva, vaikka kauemmin taisin viihtyä tuossa nuotion kyljessä. Oli kylmä!









Aloitimme reissumme Punarinnankierrosta seuraten. Kävelimme sitä pitkin Valklammelle. Valklammen jälkeen hyppäsimmekin oranssille reitille kohti Solvallaa sen sijaan, että olisimme jatkaneet Punarinnankierroksen loppuun takaisin Haukkalammelle.





Maisemat olivat erittäin kauniita ja mäet olivat hirvittävän jyrkkiä ja korkeita. Välillä käveltiin tuhottoman pitkiä portaita (onneksi alaspäin!), joiden rakentaminen sinne metsän keskelle on varmaan ollut aikamoinen urakka sekin.

Kannattaa kyllä käydä poikkeamassa Nuuksiossa, jos vain yhtään ulkoilu innostaa. Merkittyjä reittejä on useita eri pituisia ja paikalle pääsee oman auton lisäksi julkisilla.
Solvallassa toimii lisäksi Suomen Luontokeskus Haltia, jossa tosin emme itse käyneet tällä reissulla.

Oli kivaa ja kunhan talvesta selvitään ja lumet ovat sulaneet pois, täytyy lähteä käymään uudestaan.




I went hiking with a friend a couple of days ago. It was great fun, although quite exhausting at the same time. We took with us some tea and cinnamon rolls, which we ate while trying to warm ourselves by the small fire we lit. 
We took the Punarinnankierros trail to Valklampi and then a connecting route from there to Solvalla. The sights were terribly beautiful and the hills very steep.
I definitely recommend visiting the Nuuksio National Park here in Espoo. You can go there either by car or by bus from Espoon Keskus. In Solvalla there's also The Finnish Nature Centre Haltia which we didn't visit this time.
I will look forward to visiting Nuuksio again after the winter has passed and all the snow has melted away.

. . .

24.10.2014

Reseptikisan tulokset



Reseptikilpailun tulokset on nyt julkistettu.

Kuten pariin otteeseen ehdin jo mainita, osallistuin Fazerin reseptikisaan, jossa piti inspiroitua uudesta vadelmaisesta leivontasuklaasta. Osallistuin kahdella reseptillä, joista nämä marmoroidut vadelmasuklaamarengit pääsivät viiden finalistin joukkoon.
Finaalipaikasta irtosi palkinnoksi Fazerin tuotepaketti ja kaksi lippua 8.11.-14 järjestettäville Suklaafestivaaleille.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olen osallistunut mihinkään vastaavanlaiseen kisaan ja kokemus oli oikein hauska.

Sitten niihin tuloksiin!

Kisan voitti Ullan Vadelma-suklaakakku. Onnea voittajalle

Valitettavasti en ainakaan vielä tiedä yhtään äänimääristä tai sellaisista, mutta jos myöhemmin saan sellaisia tietooni, jaan ne täälläkin. Minua itseäni ainakin kiinnostaisi tietää , miten äänet lopulta jakautuivat.

Kiitos kivasta kisasta kanssatovereille. Aloitin jo tuotepaketissa tulleiden Marianne-keksien nautiskelun ja olen jo alkanut miettimään, kuinka hyödyntäisin paketissa mukana olleet leivontasuklaalevyt ja Mariannerouheen. Suklaafestareilla ainakin aion nauttia olostani kiireettä ja katsella rauhassa kaikkea mahdollista nyt, kun siihen on kerrankin mahdollisuus. Täytyy vain toivoa, että siellä saisi ottaa kuvia. Pidetään sille peukkuja.

. . .


23.10.2014

Inspiraatiokimara Halloweeniin



Kurpitsajuhla on ovella ja päätin se mielessäni kaivella blogin arkistojen syövereistä jokusen reseptin, jotka voisivat inspiroida Halloween-herkkujen tekoon. 
Kuvan kurpitsalyhty on toistaiseksi ensimmäinen ja ainut, minkä olen ikinä tehnyt, mutta se oli kyllä hauskaa puuhaa.





Kurpitsan sisuksista voisi tehdä vaikka kurpitsasosekeittoa, joka on sopivasti mausteista ja lämmittävää näin syksyn kääntyessä kohti talvea.





Jos pikeerillä läträys innostaa, voi aina koristella kauhistuttavia keksejä. Frankensteinin Hirviö-aiheisten keksien vaihekuvitetut ohjeet löydät täältä.





Tein Klonkku-kakun alunperin äidilleni, mutta vastaavanlainen pään muotoinen kakku toimisi taatusti kekkereissä kuin kekkereissä.




Söpömpää halloweenia edustavat nämä Monster High-cupcakesit.




Muotokakun sijaan voi aina joko pikeerata kakun pintaan koristuksia tai sitten vaikka maalata, kuten tässä vähän rujommassa komedia/tragedia-kakussa.



Ja koska on syksy, voi skipata halutessaan kauhut ihan täysin ja nautiskella vaikka omenatarteleteista.




Näiden Monster High-kallokeksien ideaa voisi helposti soveltaa myös toisenlaisiin kallokekseihin. Taustatkin voi halutessaan jättää pois. Sen kun vain maalaa valkoiselle pikeeripohjalle mustalla elintarvikevärillä kalloja eri muotoisina ja näköisinä.




Omenaiset toffeet sopivat myös syksyyn ja halloweeniin, vaikka eivät ole yhtään kamalia.




Jälkiruokapöytään voisivat sopia nämä suklaiset mousseleivokset, joiden sisältä valuu mustaa lakritsakastiketta, kun niihin leikkaa lusikalla.




Ja kun kekkerit ovat ohi, voi rentoutua keittelemällä ihanaa chaita ja käpertymällä höyryävän mukillisen kanssa viltin kätköihin. Chai masalan resepti löytyy täältä.


. . .

21.10.2014

Vadelmatryffelit


Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi




Kuten aiemmin kerroin, pääsin viiden finalistin joukkoon Fazerin reseptikilpailussa, jossa piti inspiroitua uudesta vadelmaisesta leivontasuklaasta. Reseptit ovat nähtävissä kisasivulla (linkki) ja siellä voi myös äänestää omaa suosikkiaan kohti voittoa. Minun reseptini on se marmoroidut vadelmasuklaamarengit (joiden reseptiin linkki tässä). 






Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan 10kpl kahden hengen lippupaketteja marraskuisille suklaafestareille, jotka pidetään Wanhassa Satamassa. Kannattaa siis äänestää! Äänestysaikaa on pe 24.10.2014 klo 12 asti.


Osallistuin kisaan kahdella ohjeella, joista marengit pääsivät jatkoon. Lupasin kuitenkin jakaa myös sen toisen ohjeen täällä. Tässä siis resepti vadelmatryffeleille.
Voin kertoa, että nämä tryffelit olivat erinomaisen herkullisia ja ainoa asia, mikä harmitti oli, että ne loppuivat liian nopeasti! Omaa syytäni tosin se. Hupsis.

(Jos sanoo 'hupsis' niin sitten se oli vahinko.)

Tryffelimassa on aika peruskauraa, mutta näiden juju onkin seoksessa, jossa tryffelit kieritellään. Se koostuu tomusokerista, kaakaojauheesta ja pulveriksi jauhetuista pakastekuivatuista vadelmista. Tryffelit saavat siitä vielä vähän lisäbuustia vadelmaisuudelleen.
Periaatteessa kierittelyseoksen voisi tehdä ilman pakastekuivattua vadelmaa, mutta vadelman maku jää sitten melko vaisuksi.

Ohjetta on myös hyvin helppo monistaa, jos haluaa saada enemmän tryffeleitä. Huomautan vain, että silloin muutama tunti ei välttämättä enää riitä kovettamaan tryffelimassaa muotoilua varten, vaan voi olla parempi jättää massa jääkaappiin asettumaan vaikka koko yön ajaksi.




Vadelmatryffelit


 20 tryffeliä
  • 200g vadelmanmakuista tummaa suklaata
  • 20g voita
  • 30g maitoa
  • 5g tummaa kaakaojauhetta
  • 5g tomusokeria
  • 10g pakastekuivattuja vadelmia

Valmista ensin tryffelimassa kylmään kovettumaan.

Sulata suklaa voin ja maidon kanssa varovaisesti mikrossa. Sekoittele huolellisesti aina lyhyiden kuumennusjaksojen välissä, kunnes seos on sulaa ja on tasaista. Nosta jääkaappiin kovettumaan muutamaksi tunniksi.

Valmista tässä välissä kuorrute tryffeleille. Jauha pakastekuivatut vadelmat esimerkiksi morttelissa tomuksi ja sekoita kaakaon ja tomusokerin kanssa sekaisin. Tai mittaa kaakao, tomusokeri ja vadelmat kaikki blenderiin ja pyöräytä, kunnes tasaista ja jauhemaista. Laita kulhoon odottamaan.

Kun tryffeliseos on paksua ja kovaa, ota siitä lusikalla noin peukalonpään kokoisia paloja leivinpaperoidulle alustalle. Pyörittele (hansikoiduin) käsin palat palloiksi ripeää vauhtia, sillä tryffelimassa sulaa käsien lämmöstä melko nopsaan. Kierittele valmiit pallot kuorruteseoksessa ja nosta takaisin leivinpaperille. Kun kaikki pallot ovat valmiit, nosta ne hetkeksi jääkaappiin kovettumaan ennen tarjoilua.

Valmiit tryffelit säilyvät kylmässä noin viikon tiiviissä rasiassa säilytettyinä.




. . .

14.10.2014

Marmoroidut vadelmasuklaamarengit


Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi





Fazer lanseerasi syyskuun alussa uuden tumman ja vadelmaisen leivontasuklaan ja sen kylkeen pisti pystyyn reseptikilpailun, jonka viimeisiä vaiheita käydään läpi parhaillaan. Osallistuin itsekin kilpaan kahdella reseptillä, joista tämä marmoroitujen suklaamarenkien ohje sijoittui viiden parhaan joukkoon! Olen ihan täpinöissäni!

Jos yhtään kiinnostaa, käykää ihmeessä katsomassa viisi parhaiten sijoittunutta reseptiä ja äänestäkää suosikkianne! Kaikkien äänestäjien kesken arvotaan 10kpl kahden lipun pakettia suklaafestareille, jotka pidetään 8.11. Wanhassa Satamassa. Linkki äänestykseen Fazerin sivuille on tässä.

Äänestysaikaa on 24.10. klo 12 saakka.


Sitten reseptin pariin. Ajattelin sijoittumiseni kunniaksi jakaa teille molemmat ohjeet, joista ensimmäisenä marengit.
Olen aina halunnut valmistaa marmoroituja suklaamarenkeja, mutta jotenkin se on tupannut jäämään kaiken muun vyöryessä edelle. Nyt sain hyvän syyn toteuttaa itseäni vihdoin.

Nämä marengit ovat superyksinkertaisia leipoa. Riittää, että vatkaa marengin, sekoittaa joukkoon sulan suklaan muutamalla kaapaisulla, nostelee epämääräisiä kasoja leivinpaperille ja lopuksi ripottelee pintaan kuivattua vadelmarouhetta. Niin helppoa!

Voit käyttää marenkien valmistamiseen mitä tahansa suklaata, mutta vadelmasuklaa toimii maun kannalta parhaiten. Pinnalle ripoteltavan vadelmarouheenkin voi halutessaan jättää pois tai korvata jollain muulla makuaineella.



Marmoroidut vadelmasuklaamarengit


9kpl

  • 100g kananmunan valkuaista
  • 150g kidesokeria
  • 1/2 vaniljatangon siemenet
  • 80g vadelmasuklaata 
  • 10g pakastekuivattuja vadelmia rouheena

Vatkaa valkuaiset, sokeri ja vanilja kovaksi vaahdoksi.
Sulata suklaa ja kaada marengin joukkoon. Kaapaise sekaisin muutamalla lastanvedolla, jotta seos marmoroituisi, mutta ei sekoittuisi liikaa.

Nostele leivinpaperoidulle pellille lastalla yhdeksän tasakokoista kasaa marenkia. Ulkomuodolla ei ole merkitystä, sillä nämä marengit saavat näyttää rouheilta.

Ripottele marenkien pintaan vadelmarouhetta.

Nosta 120C asteiseen uuniin ja laske lämpötilaa heti 100C asteeseen. Kuivata noin 1,5-2 tunnin ajan tai kunnes marengit irtoavat helposti leivinpaperista.

. . .

5.10.2014

Yllätyslahja ystävältä



Joku on saattanut jo huomatakin, että vaihdoin otsaketta tuossa männäviikolla. Päässäni on kynää vältellen pyörinyt Paha Kakku jo parin vuoden ajan, mutta viimeinkin sain pyydystettyä sen pirulaisen paperille. Eihän sitä mahtanut muuta kuin hyödyntää tämä kakkujen kelmi uuden otsakekuvan muodossa.

Tarina jatkuu niin, että esittelin kuvaa älyttömän taitavalle ystävälleni (joka sivumennen sanoen on Patalaiska Kaskelotti-blogin takana ja jonka upeita käsinvalmistettuja koruja pääsee näkemään mm. facebookissa) ja hän myhästeli hetken ja kertoi palaavansa asiaan myöhemmin tarkemmin. Vähänpä tiesin, mitä odotettavissa olisi.




Tänään ystäväni kävi kylässä rääppimässä tupareiden jämiä ja antoi lahjaksi palan täydellisyyttä: Paha Kakku-patalappu! Lienee turha sanoakaan, että menin onnesta ihan papanoiksi tuon hienouden edessä.
Patalappu on neulottu hahtuvalangasta ja sitten huovutettu käsin.
Ystäväni on ihana, ei siitä pääse mihinkään.




Meillä on tämän samaisen ystäväni kanssa eräänlainen täydellisten lahjojen perinne, jossa koitamme molemmat antaa toisillemme vain jotain kivaa ja hyödyllistä, josta tietää toisen ilahtuvan varmasti. Hänelle leivoin aikanaan Deadpool-kakun ja maalasin oman keksin.

Nyt maltan tuskin odottaa pääseväni tositoimiin uuden lappuseni kanssa. <3

. . .