31.10.2014

Hirmuiset halloweenkekkerit



Nyt on kemut kestitty ja maalit pesty naamasta. Ihan mielettömät kekkerit kyllä.
Järjestin siis ystäväni kanssa yhteiset Halloween-naamiaiset eritoten lapsille, vaikka olimme molemmat varmaan yhtä täpinöissämme kemuista kuin mitä lapsetkin olivat. Juhlat pidettiin ystäväni kotona, missä riittää lääniä isommallekin porukalle. 

Meillä oli ensin sellaiset tunnin mittaiset kaverikekkerit, joissa oli omien lasten lisäksi lasten kavereita. Järjestimme hieman ohjelmaa ja noin puoli tuntia oli sitten varattu herkkupöydän antimista nauttimiseen.
Kaverikekkereiden idea meni niin, että lapset olivat Kauhukartanon velhokoulussa ja juhlasalin ovikoodi oli mennyt hukkaan. Jokaisen lapsen piti suorittaa kolme tehtävää ja kerätä velhopassiinsa kolme merkkiä, joiden avulla salin ovi saataisiin sitten auki. Lapset olivat ihan mukana tässä, mikä oli älyttömän hienoa.

Lapset jaettiin kolmeen kolmen hengen ryhmään ja jokainen ryhmä teki yhtä pistettä kerrallaan. Meitä oli yhteensä kolme aikuista siinä ohjaamassa lapsia ja saimme homman sujumaan mainiosti.
Yksi pisteistä oli koodikapselin kaivaminen matoämpäristä, eli astiassa oli keitettyä, punaiseksi värjättyä spagettia, jonka sekaan oli piilotettu suklaamunista talteenotettuja lelukapseleita ja niiden kapseleiden sisälle tarrat velhopassia varten.

Toinen piste oli pimeä huone, jonne oli piilotettu tarrat kirjekuoriin ja merkitty kuorten paikat sellaisilla pehmoleluheijastimilla. Jokainen lapsi sai taskulampun, jonka avulla koitti löytää huoneesta heijastimen. Kun heijastin löytyi, kuoresta sai ottaa tarran velhopassiin.
Kolmas piste oli väritystehtävä ja salaisen velhomerkin saanti. Sillä välin kun muut värittivät kuvaansa, aina yksi kävi saamassa velhomerkin, eli kasvomaalilla maalatun hämähäkin tai lepakon kuvan käteen. Kun kaikille oli maalattu kuvat käteen ja värituskuvat oli ehditty aloittaa, tehtävästä sai tarran velhopassiin laitettavaksi.




Kun kaikilla lapsilla oli velhopassit valmiina, juhlasaliin ovi aukeni ja kaikki lapset pääsivät nauttimaan ihanista herkuista. Ystäväni oli siirtänyt ison ruokapöytänsä takkahuoneeseen ja paikka oli koristeltu upeasti lepakoin, kummituksin ja tekemälläni lippusiimalla (kuva yllä). Takassa paloi ristikon takana kynttilöitä ja valaistus oli sopivan himmeä. Lapsista kyllä näki, kuinka onnessaan hekin olivat vaivannäöstämme. Vaikka täytyy kyllä todeta, että suurin kiitos onnistuneista kekkereistä kuuluu ystävälleni, joka uhrasi aikaa ja vaivaa juhlien onnistumisen eteen vaikka kuinka.

Lastenjuhlien jälkeen saapuivat aikuisystävät mahdollisine lapsineen ja heille järjestettiin sitten toinen kattaus herkkuja samaan juhlatilaan, tosin ilman ohjelmanumeroita. Vieraat viihtyivät ja olivat oikeasti nähneet vaivaa asujensa eteen, mikä oli tosi kiva.




Koska kyseessä olivat naamiaiset, mekin pukeuduimme huolella. Kasvomaalit kuuluivat sekä omaani että tyttären asuun, tosin minulle enemmän kuin hänelle.
En ole hirveän paljoa maskeerannut, mutta pensseli pysyy kohtalaisesti kädessä, joten pystyin luottamaan lopputuloksen olevan ihan mukiinmenevä.






Tässä tyttäreni värittämä asusuunnitelma, jonka täytin hänen ohjeidensa mukaan ja sitten kuva lopullisesta asusta.
Hän tahtoi olla pinkki kissa, jolla olisi musta häntä ja otsassa piti olla särkynyt sydän. Virkkasin mustan vanulla täytetyn hännän, joka meni housuihin kiinni vyöllä. Hännässä oli päässä sellainen lenkki, josta sen sai kiinni siihen vyöhön kätevästi. Sitten naamassa oli perinteiset musta nenä ja viikset. Ehkä vähätöisin naamiaisasu ikinä.




Oma asuni oli musta paita yhdistettynä vannealushameella tuettuun vaaleanruskeaan isoon hameeseen. Olin luurankotyttö.




Maalasin itselleni hyvin tyylitellyn perinteisen pääkallon ja meksikolaisten sokerikallojen tunnuspiirteitä yhdistelevän maskin. Onnistuin mielestäni aika hyvin, kun aikaa maskeeraukselle oli alle tunti.
Nämä meikit naamassa olikin sitten hauskaa kulkea julkisilla juhlapaikalle. Bussikuskit sekä meno- että tulomatkalla hymyilivät leveästi ja useampi kanssamatkustaja virnisteli tyytyväisesti. 




Aivan! Juhlapöydän antimia en vielä kuvaillutkaan.
No, suolaisina herkkuina meillä oli muumionakkeja, porkkanasormia, sipsejä, kasvispiirakkaa ja salaattia.
Makeina taas oli hämähäkinseittimuffineja, kissakeksejä, luurankokeksejä, kummitusmarenkeja, lepakkonameja, hyytelökäsiä ja hämähäkkikeksejä.
Herkkua oli siinä monenlaista ja toivon vain, etten unohtanut mitään.




Hyvät kestit olivat. Meillä järjestäjillä oli hauskaa, vierailla oli hauskaa ja kaikkein tärkeintä: lapsilla oli hauskaa.

Hirmuisen hauskaa Halloweenia!




. . .

Ei kommentteja: