29.12.2014

Vuosi 2014 pakettiin

Wau. Vuoteen 2014 on mahtunut kaikenlaista mielenkiintoista. Omalla tavallaan kulunut vuosi on ollut melko rankkakin, mutta myös antanut paljon. Olen päässyt tekemään ja kokeilemaan monenlaista kivaa, mutta valitettavasti stressi ja taloudellinen epävarmuus ovat myös tulleet todella tutuiksi.

Olin joitakin vuosia työkyvyttömyyseläkkeellä ja osana kuntoutumisprosessiani opiskelin itseni leipuri-kondiittoriksi. Valmistuin hieman päälle vuosi sitten ja olin todella onnekas ja työllistyin kiireapulaiseksi erääseen pitopalveluyritykseen. Valitettavasti tunteja ei ole nyt riittänyt ja kuntoutustukeni päätyttyä siirryin työmarkkinatuelle ja leipäni paitsi kapeni, myös muuttui epävarmemmemmaksi.
Koitan tässä samalla etsiä oikeasti tämän alan töitä, mikä nykyisessä taloustilanteessa on haastavaa.

Olen mennyt niinkin pitkälle, että hetken aikaa pohdin sivutoimista yrittäjyyttä, mutta se polku käytännössä katkeaa siihen, ettei asunnostani pohjaratkaisullisista ja tilanpuutoksellisista syistä oikein voi tehdä elintarvikehuoneistoa. Tämä on siis oma tulkintani Eviran ohjenuorista, ei mikään viranomaisen virallinen kanta. Luulen tosin myös, ettei keittokomeroni oikein taipuisi riittävän suureen tuotantomäärään, jotta koko toiminta olisi oikeasti kannattavaa.
Voihan toki olla, että joskus tulevaisuudessa lähtisin kokeilemaan pienyrittäjän polkua uudelleen, mutta nyt toistaiseksi annan sen olla.

Mutta käytetään hetki vielä sylkirauhasten herättelyyn ja muistellaan yhdessä mitä kaikkea vuosi 2014 tarkoitti leivonnaisten  ja tekemisen merkeissä.





Tammikuussa kokeilin ekaa kertaa strösselien valmistusta itse, kanavoin nörttienergiaani Taru Sormusten Herrasta-fanikakun voimin (go Sauron! :P), tein whoopieita, innostuin marengeista, maistelin minttukakkua ja leivoin ihania tarteletteja.  Fanitan suomalaista taiteilijaa Taina Koskista, jonka upeista piirroksista inspiroiduin tekemään maalattuja keksejä ja marsipaanipöllön. Runebergin päivää varten pyöräytin ison yksittäisen runebergintortun ja käytin myös hetken aikaa pohtiakseni leivontatarvikearsenaalien tarpeellisuutta.



Helmikuussa jaoin kokemuksia elintarvikeväreillä maalaamisesta, harjoittelin voileipäkakun tekoa muuten vaan, leivoin vehnäleipää ja kinuski-puolukkamoussekakkua. Valmistin yhdelle ystävälle sekä Batman-kakun että Nalle Puh-kakun ja autoin erästä toista ystävääni hänen tyttärensä Monster High-teemaisissa synttäreissä. Marenkibuumini keräsi lisää pontta ranskalaisen marengin muodossa. 




Maaliskuu sujui sekin aktiivisena. Askartelin kokeilun suklaajäätelöiden parissa, piirtelin kakkuja, leivoin isoja suklaahippukeksejä ja marengit pitivät minua edelleen tiukasti otteessaan. Kokeilin mangon makuisia marenkeja ja ruusumarenkeja. Keskityin myös erikoisruokavalioleivontaan gluteenittomien browniesien ja kananmunattoman murotaikinan muodossa. Jaoin myös niksin, kuinka hyödyntää pilalle menneitä macaronleivospohjia uudessa tuotteessa. 
Teoriaa ja välinetietoutta unohtamatta harjoittelin kukkasten tekoa, pohdin keittiövaa'an tarpeellisuutta, esittelin kukkienvalmistuskirjan hyllystäni ja rakkaat tartelettivuokani. Kiireinen kuukausi!



Huhtikuu oli virkeä ja aktiivinen. Olin vasta aloittanut työpaikassani ja sain hyvän syyn hankkia uudet työkengät. Olen ollut niihin todella tyytyväinen.
Leivoin ihanaa ciabattaa, pullaa, vadelmajuustokakkua, pekoni-kasvisquichea sekä mustikkamarenkeja. Lautapelaavien tovereideni iloksi vein kirsikka-suklaatarteletteja ja valkosuklaa-kookostarteletteja ja kehittelin gluteenittomien pursotettavien pikkuleipien ohjeen. 
Ystävilleni pyöräytin pari maalattua keksiä ja yhden niittivyötetyn suklaakakun. Mietin erilaisia tapoja käyttää kakkurenkaita ja vilautin whoopie-leivoksista kertovaa kirjaa. Vappua odottaessani paistelin french crullerseja, eli käytännössä fritattua tuulihattutaikinaa.



Toukokuussa vapusta selvittyäni intoilin toukokuun neljäntenä vietettävää Tähtien Sota-päivää, keittelin erinomaista toffeeta ja valmistauduin Ravintolapäivään. Äitienpäiväksi leivoin itselleni kakun. Se oli suklaakakkua kreemitäytteillä. Minttusuklaawhoopieiden lisäksi mietiskelin hyvän kaulimen anatomiaa, jaoin pari niksiä pursotinpussien käyttöön ja kerroin tyypillisestä työpäivästäni.



Kesäkuussa keskityin varsinkin moussekakkujen ja -leivosten tekoon. Kolmen suklaan kakku sai rinnalleen valkosuklaa-limeleivoksia ja suklaa-lakritsapommeja. Kerroin myös niksin ylijäämämousseja ajatellen ja kokeilinpa myös valmistaa italianmarenkia karppisokerilla.



Heinäkuu meni sekin hieman hiljaisemmin ja pidin hieman epävirallista kesälomaa. Leivoin leipää, kinuskista pekaanipähkinäpiirasta ja tein parikin kakkua. Toisen tyttäreni Frozen-teemaisille syntymäpäiväkekkereille ja toisen äitini syntymäpäiväkakuksi. Testailin myös eri elintarvikevärien ominaisuuksia. Testistä jäi vielä toistaiseksi uupumaan toinen osa, jonka toteutus siirtyi valitettavasti myöhemmäksi. Kunhan valoisan aika taas palaa, on parempi ottaa vertailevia kuvia, eli en todellakaan ole testin loppuunsaattamista unohtanut.




Elokuu oli kiireinen kuukausi. Muutin uuteen (pienempään) kotiin ja jouduin pohtimaan tarkkaan, mitä säilyttää ja mitä laittaa pois. Tavarankarsintavinkkien lisäksi listasin muutamia peruskohtia aloitteleville leipureille ja leivoin vaikka mitä. Kookoslastuja, maapähkinävoi-suklaacupcakeja, kevyempää mustikkapiirakkaa, dominotryffeleitä ja minibageleita. Lisäksi keittelin chai-toffeeta ja paistelin täysjyväisän porkkanakakun. Reseptiarkistoa kerryttivät muutamat erilaiset valkosuklaaganachereseptit ja kuivakakkuohjeet.



Syyskuussa valmistin sekä makeita että suolaisia herkkuja. Pyöräytin upean omena-vuohenjuustopiiraan, leivoin hampurilaissämpylöitä, tein pikkuisia pavlovaleivoksia ja luumuista tarte tatinia.  Kerroin ammattilaisniksin siistimpien digestivepohjien valmistukseen ja jaoin kolme erilaista digestivemurun reseptiä. Keittelin myös omena-calvadoshilloa, jota maistelin muun muassa jenkkityylisten pikkulettujen päällä. Erikoisruokavalioita unohtamatta uunista putkahtivat vielä nämä gluteenittomat ja maidottomat suklaakeksit.



Lokakuun  pyörähdettyä käyntiin järjestin tyttären toiveesta meille tuparit ja esittelin voitaikinapohjaisen porkkana-vuohenjuustopiiraan ohjeen. Sain aivan ihanan lahjan ystävältäni, kun hän valmisti minulle uniikin patalapun, jossa toistui blogin uusi Paha Kakku kuva-aihe. Se on vain upea!
Olin myös osallistunut Fazerin järjestämään reseptikilpaan kahdellakin ohjeella, eli vadelmasuklaamarengeilla ja vadelmatryffeleillä. Sijoituin marengeillani viiden parhaan joukkoon, mistä olin todella iloinen.
Kävin pyörimässä Nuuksiossa aamutuimaan, sairastin sitkeää flunssaa, jota lääkitsin perunasalaatilla ja kerroin hieman enemmän kiinnostuksestani erikoisruokavalioita kohtaan. Leivoin tyttäreni kanssa myös valkosuklaista mutakakkua ja helppoja kissakeksejä. Kissakeksit menivät tarjolle erään ystäväni kanssa järjestämiimme Halloweenkekkereihin. Kestit olivat onnistuneet ja todella hauskat!



Marraskuu sujahti ohitse vauhdilla. Pyöräyttelin herkkuja monenlaisia, mutta ehkä mieluisin kokemus marraskuulta oli Wanhassa Satamassa järjestetyt Suklaafestarit, jonne olin voittanut kaksi vapaalippua. Sitten keittelin kookostoffeeta, frittailin maailman parhaita kurpitsadonitseja ja tuskailin panna cottan kanssa. Jaoin kanssanne myös hasselpähkinämacaronsien reseptin ja pohdiskelin sitä, paljonko astioita on sopivasti. Piirtelin huvikseni myös leivonnaisaiheisia värityskuvia ja pääsin maalaamaan elintarvikeväreillä, kun valmistin jousimieskakun perhepiiriin.




Joulukuu se vasta kiireen mukanaan toi! Tuntuu, että olen ollut koko ajan tekemässä sitä sun tätä. Olen muun muassa osallistunut leivontafoorumin haasteisiin marraskuun puolella iloisen värisellä pallokakulla ja joulukuun puolella piparkakkuisilla paikkakorteilla. Sitten järjestin ystäväni kanssa kahden hengen pikkujoulut Itsenäisyyspäivänä ja keittelimme cinder toffeeta ja makustelimme muiden herkkujen ohella näitä minikokoisia tähtitorttuja.
En tehnyt tänä vuonna piparkakkutaloa, mutta leivoin tavallisten pipareiden lisäksi ruispiparkakkuja. Lisäksi keittelin omenavoita , testailin maapähkinävoi-kauranamuja ja erään lukijan toiveesta jaoin kanssanne kaakaokiilteen reseptin.
Vaikka olenkin jouluihminen, en ota siitä enää nykyisin stressiä, vaan vietän rentoa joulua. Tänäkin vuonna joulu sujui onnistuneesti ja päällimmäiseksi tunteeksi jäi rauhallinen tyytyväisyys. 
Aloitin myös näin vuoden viimeisillä hetkillä uuden juttusarjan, jossa keskityn antamaan pieniä vinkkejä leipien reseptiikasta, aineksista ja leivänteon eri vaiheista. Sarja jatkuu viikoittain ja toistaiseksi ilmestyneet osat kertovat suolasta ja taikinanesteistä. Vähän niinkuin sarjaan ja kuluvaan vuodenaikaan liittyen kirjoitin ylös myös joululimpun reseptin.


Luulen, että vuosi 2015 tulee olemaan aivan yhtä mielenkiintoinen kuin mitä kuluva vuosi on ollut. Minulla ei ole sen suhteen lainkaan odotuksia, mutta muutama toive kylläkin. Toivon löytäväni sen työpaikan, jossa saisin tehdä sopivasti tunteja (en liikaa) ja jossa viihtyisin hyvin tai sitten saavani nykyisestä paikastani enemmän työtunteja, sillä se on paikka, jossa viihdyn hyvin ja jossa tahtoisin pysyä jos mahdollista. Lisäksi toivon pääseväni kokeilemaan uusia ja mielenkiintoisia reseptejä ja oppivani paljon uutta ammattini saralla. Toivon myös mahdollisuutta tavata uusia, inspiroivia ihmisiä sekä tehdä jo elämässäni olevien rakkaiden arjesta vähän makeampaa kakkupalalla tai kahdella.

Kiitos hyvästä vuodesta 2014 ja onnea sekä menestystä vuodelle 2015!




It has been quite a year. Tiring and giving at the same time.
A year ago I graduated after a few years of studying and being  on disability pension. My studies were a part of  my rehabilitation.
I got a job, although I'm only called to work when extra hands are needed and this makes my life a bit unpredictable. Currently I'm looking for another jobs, unless there's a small miracle and they give me more hours at my current one.
The current job situation is rather sad and there aren't that many available spots on the market at the moment, giving the depression and all that. But I try  to remain optimistic.

I also moved to a new apartment and have been trying to get used to having only a small kitchen nook rather than a real kitchen. In every other respect my new flat is really great and couldn't hope for more.

Besides moving house and having job issues I've also baked a lot of really good things and had the pleasure of being a part of many happy events and gatherings. In the end it's the people in our lives that matter the most (although having enough money and a roof over your head help quite a deal!).

I'm grateful for all the learning opportunities I've had and wish for many more. I hope I'll meet new, inspirational people and also hope I can make my loved ones a bit happier with a slice of cake, or two.

Thanks for a good year 2014 and I wish you all the best things for an even better 2015!

. . .

28.12.2014

Maapähkinävoi-kauranamuset



Teki mieleni jotain pientä makeaa, jonka vuoksi ei tarvitsisi lähteä erikseen kauppaan. Toinen vaatimus oli, että sen makean olisi suotavaa olla nopeatekoista, sillä sokerihammasta kolotti kovin ja namifiksiä teki mieli kahvin kaveriksi. Selailin sitten kirjanmerkkejäni ja bongasin sieltä nämä Chocochilin maapähkinävoi-kauranamuset, jotka vaikuttivat aika hauskoilta ja helpoilta. 

Kaapistani ei valitettavasti löytynyt kookosöljyä tai kasvimaitoa, joten tein omat namini eläimellisinä, vaikka alkuperäinen resepti on vegaaninen. Kivasti onnistuivat ja pari tällaista riittää taltuttamaan isommankin sokerinhimon, kun ovat sen verran tuhteja.
Käytin vuokina minimuffinivuokia ja ladoin niihin täysiä ruokalusikallisia makeismassaa ja sain 25 vuoallista ohjeessa ilmoitetun 15-20 kappaleen sijaan. Luulen, että reseptin kirjoittaja on käyttänyt isohkoja vuokia. Kannattaa ottaa se huomioon, jos näitä päättää kokeilla, etteivät vuoat yllättäen lopu kesken.

Ovat hyviä! Kannattaa kokeilla esimerkiksi lasten kanssa tehden, sillä valmistus ei vaadi kuin vähän keittelyä ja pikkukätöset voivat mainiosti vaikka mittailla ainekset ja lusikoida seoksen vuokiin. Vaikeinta on malttaa odottaa karkkien jähmettymistä.



I had a craving for something sweet and easy to make. Something for which I didn't have to go buy the ingredients for. I browsed through my bookmarks and found this Chocochili's peanut butter and oatmeal candy-recipe. It's only in Finnish, I'm sorry to say, but take my word for it and believe, that these sweets are quite lovely.

I didn't have any coconut oil or almond milk (or similar) in my cupboard so I had to make do and made these with regular butter and milk. Also I got 25 pieces instead of 15-20, so the original recipe might have called for larger capsules than those mini muffin capsules I used.

These treats are quite tasty and easy to make! Would be perfect to make together with the kids. The most difficult part is when you have to wait for the sweets to set. 




. . .

26.12.2014

Vinkkejä leiväntekoon: Vesi ja maito


Yleisin leivänteossa käytetty taikinaneste on vesi. Maitoa ja piimää (sekä muita maitotuotteita) käytetään jonkin verran, mutta maito varsinkin korvataan usein veden ja maitojauheen seoksella. 

Vesi yhdessä jauhojen kanssa muodostaa taikinan elastisen rungon. Vesi liuottaa taikinan vesiliukoiset aineet ja imeytyy jauhojen valkuaisaineisiin aikaansaaden niiden turpoamisen. Paistossa valkuaisaineet luovuttavat sitomansa veden tärkkelykselle, joka liisteröityy lämmön vaikutuksesta ja leivonnaisten kantava rakenne syntyy.

Myös veden ominaisuudet vaikuttavat taikinaan. Suomalainen vesi on yleisesti luokiteltu pehmeäksi satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta. Kova vesi vaikuttaa suotuisasti leivottavuuteen, sillä kivennäisaineet vahvistavat sitkoa. Pehmeällä vedellä leivottaessa jauhot sitovat vähemmän vettä ja sitko on laadultaan pehmeämpää. Pehmeä vesi vaatii taikinaan enemmän suolaa. Suomessa vedet eroavat lopulta melko vähän toisistaan, joten reseptiikan alueellisuuden kannalta sillä ei ole merkitystä. Sen sijaan muualta maailmalta tulleita reseptejä sovellettaessa taikinan suolapitoisuutta täytyy ehkä nostaa.

Maitoa käytetään taikinanesteenä enää harvoin, varsinkin jos kyse on leipomotuotannosta. Maitojauhetta käytetään hyvin usein korvaamaan tuore maito leipomotuotteissa sen paremman säilyvyyden ja helpomman varastoitavuuden vuoksi.

Ruokaleivissä maitojauheen annostelusuositus on noin 25-50g/kg jauhoja , eli noin 60-100g/ litra nestettä. Silloin kun maitojauhetta käytetään taikinassa maidon koostumusta vastaavana seoksena (100g maitojauhetta/ 1 litra vettä), sen voi ilmoittaa tuoteselosteessa maitona veden ja maitojauheen asemasta.
Sihdattu maitojauhe lisätään taikinaan yleensä jauhojen mukana paakkuntumisen ehkäisemiseksi.

Vedellä valmistettuihin taikinoihin verrattuna,maitojauheen käytöllä on muun muassa seuraavanlaisia vaikutuksia:

  • Maitojauheella valmistetut taikinat tarttuvat vähemmän ja ovat helpommin muotoiltavia
  • Kaasunpidätyskyky on suurempi, eli käytännössä voivat nousta suuremmiksi ja/tai eivät kärsi niin helposti liian pitkistä nostatusajoista
  • Paistoväristä  tulee voimakkaamman ruskea
  • Leipä on rakenteeltaan tasahuokoisempi
  • Maku on täyteläisempi verrattuna veteen valmistettuun leipään
  • Leivillä on suurempi taikinatulos. Taikinanesteen määrää lisätään 400g/1000g maitojauhetta.
  • Maitojauhe hidastaa taikinan kehittymistä. Taikina vaatii hieman enemmän vaivausta, mutta toisaalta kestää myös paremmin ylisekoittamista.
  • Maitojauhe hidastaa taikinan nousemista. Pidempi lepo ja nostatusaika voivat olla tarpeen. Kylmäleivonnassa tästä ominaisuudesta on hyötyä, sillä silloin hiivan liian varhaista toimintaa halutaan ehkäistä.
  • Valmiilla tuotteella pehmeämpi sisus
  • Valmiilla tuotteella on parempi ravintoarvo

Maitojauheen jauhoja vahvistava ominaisuus perustuu sen valkuaisaineiden vedensidontakykyyn sekä sen sisältämien kivennäisaineiden sitkoa vahvistaviin ominaisuuksiin. Valkuaisaineilla on myös emulgoiva vaikutus, jolloin ne vaikuttavat tuotteen huokosrakenteeseen tasoittavasti.

En valitse itse puolia veden tai maidon väliltä, sillä on tuotteita, joihin maitotuotteet kuuluvat, kuten piimälippu, mutta toisaalta on tuotteita, joissa se olisi pikemminkin haitaksi, kuten suurihuokoinen artesaanileipä.
Sanoisin, että kannattaa pohtia sitä, millaista lopputulosta tavoittelee ja millaisia ominaisuuksia tahtoo taikinassa olevan ja tehdä sitten päätökset sen pohjalta.


Seuraavana vuorossa: Gluteeni

. . .

23.12.2014

Rentoa joulua



Joka vuosi otan joulusta vähemmän ja vähemmän stressiä. Minulle se on vain yksi juhlapyhä toisten joukossa, enkä lataa siihen kuvitelmia täydellisestä perheidyllistä kiiltävässä kodissa upeasti katetun joulupöydän notkuessa taustalla. Minun jouluni lasketaan onnistuneeksi jos pöydässä on mitä tahansa lämmintä ruokaa ja lapsi saa vähintään yhden lahjan. Kaikki muu on bonusta.

Lasken itseni kyllä kaikesta huolimatta jouluihmiseksi, mutten viitsi hössöttää sen takia. Useimmiten minullakin on monenlaisia joulusuunnitelmia ja visioita, joita olisi kiva toteuttaa, mutta jos en jostain syystä ennätä tai vain jaksa, ne voi aina jättää tekemättä tai tehdä vaikka joulun jälkeen, jos siltä tuntuu. En halua joulun olevan suorittamista tai stressaamista tai hermojen kiristelyä.
Jouluna tahdon laittaa rauhassa ruokaa, istuksia puuhaillen kiireettömästi ihan mitä vain mieleen juolahtaa, pelailla lautapelejä tyttären kanssa ja keskittyä perheeseen ja omaan hyvinvointiin.




Jouluperinteitä minulla on tasan yksi ja se on pipareiden leivonta omatekoisesta taikinasta. Ajankohta vaihtelee ja yleensä viimeistään aattona pistetään piparit paistellen. Ei ole niin justiinsa.
Joulupöydässä on tärkeintä se, että ruokaa on eikä se, millaista se on. En onnekseni ole joutunut ikinä kokemaan nälkäistä joulua, mutta tiedän todella hyvin mitä on miettiä, riittääkö raha ruokaan vai lahjoihin, sillä molempiin ei todellakaan. Lahjat voi aina improvisoida tyhjästä, ruokaa ei niinkään. Tänä vuonna syömme aattona yhtenä ateriana riisipuuroa ja toisena itsetehtyjä hampurilaisia. Koska minulle itselleni perinteiset jouluruoat ovat parhaimmillaankin aika yhdentekeviä ja tyttäreni ei niistä pidä lainkaan, päätin kysyä suoraan tytöltäni, onko jotain ruokaa, mitä hän tahtoisi jouluna erityisesti syödä. Kuulemma riisipuuroa ja hampurilaisia, joten niillä mennään.

Muutenkin joulu sujuu meillä aika kieli poskessa rennolla asenteella. Joulusiivousta on meillä se, että kerätään lahjapaperit ja karkkipaperit sitten joulun jälkeen roskiin. Toki siistimme paikkoja, mutta emme yhtään normaalia viikkosiivousta enempää. Aikataulupaineita emme ota ja kyläreissuja emme harrasta. 

Jonkun mielestä joulumme voi tuntua kovinkin paljaalta ja arkiselta, mutta minulle itselleni on juhlaa voida rauhoittua ilman suorituspaineita ja keskittyä kiireettömään yhdessäoloon oman perheen seurassa. Voin ymmärtää sen, että monille jouluun kuuluu huomattaviakin määriä tiettyjä ruokia, ohjelmanumeroita tai rutiineja, mutta huokaisen tyytyväisenä helpotuksesta oman listani ollessa niin lyhyt ja ytimekäs. Menen jopa niinkin pitkälle, että väitän olevani keskivertoihmistä tyytyväisempi jouluni sujumiseen, kun onnistumisen edellytyksenä ei ole miljoonapitkä lista kaikenlaisia asioita mattojen tamppaamisesta tietynmerkkiseen sinappiin jouluaterialla.

Lämmintä ruokaa pöydässä ja lahja lapselle. Kaikki muu on bonusta.
Rentoa Joulua!




. . .

22.12.2014

Joululimppu (pääsiäislimppu)

Joulun aikaan on perinteisesti tykätty syödä makeita ja mausteisia mallaslimppuja. Aika samanlaisia leipiä mitä pääsiäisenä syödään monessakin kodissa. Tai jopa täysin samanlaisia mitä pääsiäisenä syödään.
Kun suoritin leipomoharjoitteluani yhdessä nimettömäksi jäävässä leipomossa reilu vuosi sitten, opin, että ainakaan heillä joululimpulla ja pääsiäislimpulla ei ollut mitään eroa. Joulun alla samaa leipää myytiin yhdellä nimellä ja pääsiäisen aikaan toisella. Pussi vain vaihtui.

Minusta se oli hauska oivallus. Joulun ja pääsiäisen suosikkileivät ovat molemmat sellaisia maltaisen mausteisia makeita limppuja, joten mitä suotta käyttää varoja ja arvokasta aikaa kahden lopultakin aika samankaltaisen reseptin tuotekehittelyyn, kun yhdelläkin oikeasti pärjää. 

Tässä siis resepti joululimpulle, jota pääsiäislimpuksikin kutsutaan.



Nowadays lots of people like to have sweet and spicy malted loaves as a part of the christmas meal. Rather similar to the bread that is eaten traditionally also during easter-time. Or rather, exactly the same bread that is eaten during easter.
While I was doing an internship at a bakery a bit over a year ago, I learned that at least with them, the christmas loaves and easter loaves were baked using exactly the same recipe. Only the packaging and the name were different, but the bread was the same.

I thought it was a fun idea. Why waste money and precious time trying to develop two really very similar kinds of bread when you could just use the one recipe that works in both cases?

So here's a recipe for the sweet and spicy malted christmas loaf that's also known as sweet and spicy malted easter loaf.



Joululimppu / pääsiäislimppu

Malted christmas bread / Malted easter bread


2 limppua / 2 loaves


  • 250g kädenlämpöistä piimää  (37C degrees warm buttermilk)
  • 250g kädenlämpöistä vettä   (37C degrees warm water)
  • 50g tuorehiivaa   (fresh yeast)
  • 15g suolaa  (salt)
  • 50g  taloussiirappia  (dark treacle)
  • 25g ruismallasjauhoa  (rye malt flour)
  • 3g jauhettua anista  (aniseed powder)
  • 50g ruisjauhoa  (rye flour)
  • 300g hiivaleipäjauhoa  (dark wheat flour)
  • 500g puolikarkeita vehnäjauhoja  (all-purpose wheat flour)

Lämmitä taikinanesteet kädenlämpöisiksi. 
Liota joukkoon tuorehiiva ja lisää sitten ensimmäiseksi ruisjauho ja ruismallas. Sen jälkeen lisää kaikki muut ainekset, mutta jätä vehnäjauhoista noin kolmannes laittamatta. 
Vaivaa taikinaa hetken, jotta ainekset kostuisivat ja sekoittuisivat toisiinsa. Mikäli taikina on tarttuvaa ja tahmeaa, lisää lopuista vehnäjauhoista sen verran, että saat kimmoisan tuntuisen taikinan aikaan. Mikäli kaikki jauho ei mene, ei haittaa.
Vaivaa taikinaa noin kymmenen minuutin ajan työskennellen tehokkaasti. Voi olla helpompi vaivata taikinaa työtasolla kulhon sijasta.

Kun sitko on kehittynyt hyväksi, anna taikinan levätä kelmulla peitettynä noin vartin verran.
Punnitse taikina ja jaa se kahteen yhtä suureen palaan.
Riivaa taikinapalat pyöreiksi ja laita nousemaan muovin alle leivinpaperoiduille pelleille. Voit suihkauttaa muovin alle pruittauksen vettä elintarvikekäyttöön pyhitetystä sumutepullosta tai ripsottaa sitä leipien päälle hieman sormilla. 
Kun leivät ovat tuplaantuneet kooltaan, voitele ne siirappivedellä (puolet siirappia, puolet lämmintä vettä) ja paista.

Nosta leivät 220C asteiseen uuniin ja käännä paistolämpö samantien 190C asteeseen. Paista leipiä noin 30-35 minuuttia, kunnes pohjaa koputtaessa kumajaa.

Vinkki!
Nostata ensimmäinen leipä 40C asteisessa uunissa luukku kiinni ja toinen muovin alla huoneenlämmössä. Kun uunissa oleva leipä on kohonnut valmiiksi, nosta se ulos ja laita uuni lämpenemään 220C asteeseen pikaohjelmalla (jos sellainen on). Voitele sillä välin leipä siirappivedellä.
Paista leivät yksitellen varsinkin, jos uunisi on yhtään pienempi.
Sillä välin kun ensimmäinen leipä paistuu valmiiksi, toinen leipä nousee rauhassa ja ei vahingossakaan kohoa yli liian pitkän odotusajan vuoksi.
Toinen vinkki on, että vaikka joululeivät ovatkin perinteisesti pyöreitä muodoltaan, voit aivan hyvin muotoilla ne pitkulaisiksi limpuiksi, jolloin saat ne mahdollisesti mahtumaan samaan aikaan uuniin (jos uunisi on riittävän iso).


Warm the liquids to body-temperature and mix in the yeast. Then add the rye flour and the rye malt flour.
After that mix in all the other ingredients, except leave about one-third of the regular wheat flour out. Begin kneading the dough and if it feels sticky, add enough flour to make it smooth and pliable. You don't have to use all the flour.
Keep kneading the dough for ten minutes. It might be easier to do it on a countertop instead of kneading it in the bowl.

When enough gluten has formed, cover the dough with cling film and let it sit for 15mins. Then weigh the dough and divide it into two equally large portions.
Form the pieces into balls and put them onto parchment-covered baking trays to rise. Cover loosely with plastic. You can spritz  a bit of water onto the breads to prevent the surface from drying out, but don't overdo it.
When the loaves have doubled in size, brush them with a syrup glaze (one part syrup,one part warm water) and bake.

Put the bread in a 220C warm oven and immediately turn down the heat to 190C degrees. Bake for about 30-35 minutes or until it sounds hollow when tapping the bottom with your knuckle.

Tip!
Put the first loaf into a 40C oven and let it rise there. Keep the other one on the countertop under a plastic wrap. This way the one in the oven will rise faster. When the one in the oven has doubled in size, take it out and heat the oven to 220C. In the meanwhile brush the loaf with the syrup glaze.
After the first loaf has baked, the secong one should be just about ready to go into the oven and will not have over-risen because of too much resting.

Also, if your oven is a bigger, more roomier model, you might be able to bake the loaves all at once. Just make them long instead of round for better fit.

. . .

19.12.2014

Vinkkejä leiväntekoon: Suola


Yksinkertaisimmillaan leipään ei tarvita kuin kolme ainesosaa: jauhoja, vettä ja suolaa. Suola kuuluu leipään erottamattomasti paitsi makunsa vuoksi, myös sen tuotteen muita ominaisuuksia parantavien vaikutustensa ansiosta.

Suola parantaa taikinan ominaisuuksia vahvistamalla sitkoa. Sitkon liukoisuus pienenee, sitko kiinteytyy ja säilyttää paremmin ryhtinsä. Myös sitkon turpoaminen hidastuu, eli taikina kehittyy hitaammin ja taikinalevon tarve lisääntyy,eli se vaatii pidemmän nostatusajan.
Suola parantaa taikinan käsiteltävyyttä ja lisää nostatuskestoa, mikä johtaa suurempaan tilavuuteen valmiissa tuotteessa. Suola myös parantaa tuotteen makua ja paistoväriä sekä pidentää sen säilyvyyttä.


Mikäli taikinasta puuttuu suola, taikina on ryhditöntä ja leviää, nousee epäsäännöllisesti, on tarttuvaa ja pidättää huonosti kaasuja.
Suolattomasta taikinasta valmistettu tuote jää tilavuudeltaan pieneksi, on huokosrakenteeltaan epätasainen ja jää mauttomaksi ja värittömäksi.

Kotileipureiden leivät kärsivät hyvin usein liian vähäisen suolamäärän aiheuttamista ongelmista. Yleisessä jaossa olevat kotileivontaan tarkoitetut reseptit listaavat usein ainesmäärissä 1-1,5tl suolaa puolen litran leipätaikinaan. Se on noin 5-8 gramman paikkeilla ja on ihan liian vähän.

Leivontateknisesti edullisin suolamäärä leipätaikinassa on 1,8% jauhojen painosta. Yleisesti suolamäärä siis vaihtelee noin 25-30g paikkeilla litraa nestettä kohti. Puolen litran leipätaikinaan kannattaakin laittaa suolaa noin 12-15 grammaa.

Liika suola ei myöskään ole taikinalle hyvästä. Jos suolaa käytetään liikaa, taikina on kosteaa ja lyhyttä, eli repeilee helposti, on ryhditöntä, kehittyy hitaasti ja nousee myöskin hitaasti. Valmis tuote on tiheähuokoinen, jää liian hitaan nousun vuoksi helposti tilavuudeltaan pieneksi ja maistuu suolaiselle.

Suolan oikeaan lisäämisajankohtaan on kaksi koulukuntaa.  Yksi joukko ajattelee, että suola pitäisi lisätä taikinaan vasta sekoituksen loppuvaiheessa, kun sitko on jo ennättänyt muodostua, ettei suola vaikuta haitallisesti sitkon syntyyn. Toinen koulukunta taas on sitä mieltä, että suolan vaikutus sitkon kehittymiseen on sen verran pientä, että suolan voi aivan hyvin sekoittaa jauhojen joukkoon jo taikinanvalmistuksen alkuvaiheessa. 

Sitten on vielä koko tämä suola + hiiva-dilemma. Suola (tai sokeri) ja hiiva eivät saisi joutua suoraan kosketuksiin toistensa kanssa. Syy siihen on, että suola ja sokeri ovat hygroskooppisia aineita, eli imevät herkästi itseensä kosteutta ympäristöstään ja mikäli suola tai sokeri asetetaan hiivan kanssa suoraan kosketukseen, suola/sokeri imee itseensä hiivasoluista kaiken nesteen, mikä voi johtaa huomattaviin hiivan toimintahäiriöihin. Tämä vältetään muun muassa siten, että suola ja sokeri sekoitetaan jauhotilkkaan ennen taikinanesteeseen liotettuun hiivaliemeen sotkemista. Pelkästään jo se, että hiiva, suola ja sokeri ovat taikinanesteessä, vaikka olisivat siellä yhdessä, auttaa.

Eli kaikessa lyhykäisyydessään, tarkistakaa käyttämienne leipäreseptien suolamäärät kohdilleen ja välttäkää suolan ja hiivan suoraa kontaktia.


Seuraavana vuorossa: Vesi ja maito

Sarjassa julkaistut viestit:



. . .

18.12.2014

Vinkkejä leiväntekoon: Johdanto


Mitä kuuluu leiväntekoon? Millaisia raaka-aineita siihen yleensä käytetään ja mitä työvaiheita leivän leivonnassa on?
Koitan parhaani mukaan vastata näihin ja useisiin muihinkin kysymyksiin nyt alkavassa juttusarjassa leivänteon nippelistä.

Kerron erilaisista yleisimmistä raaka-aineista, kuten taikinanesteistä, suolasta ja hiivasta keskittyen lähinnä niiden käyttömääriin ja siihen, mitä ne aikaansaavat taikinassa.
Lisäksi käyn läpi taikinanteon eri vaiheet ja leivän valmistuksen muotoilusta nostatuksen kautta paistoon.

Annan myös muutamia käytännön kikkoja kotileivontaa ajatellen. Tarkoitus onkin keskittyä eniten siihen, kuinka näitä ammattilaisten käyttämiä tekniikoita ja materiaaleja voisi käyttää myös kotona niin, että tuloksena olisi parempaa leipää.


Sarjassa tulossa ainakin seuraavanlaisia aiheita:
(julkaisujärjestys saattaa vaihdella)


  • gluteeni
  • taikinanesteet
  • jauhoista
  • hiiva
  • rasva
  • suola ja sokeri
  • lisäaineet leivässä
  • taikinan perusteet
  • taikinan valmistus
  • taikinalepo, paloittelu ja ylöslyönti
  • nostatus ja paistaminen

Mikäli sinulla on yllä olevista aiheista jotain kysyttävää,  voit lähettää sen minulle sähköpostitse tai kirjoittaa kommentin alle. En ole leivänteon ekspertti, mutta voin koittaa ottaa aiheesta selvää ja vastata kysymyksiin parhaani mukaan. Tämä juttusarja on minullekin mahtava tilaisuus kerrata leipänippeliäni, palauttaa asioita uudelleen muistiin ja oppia uutta tietoa.


. . .


16.12.2014

Ruispiparkakut

Kokeilin tänä vuonna myös ruispiparkakkujen valmistusta. Täytyy todeta, että niitä on tehtävä uudestaankin. Ovat oikein mainioita - varsinkin pikeerattuina.

Minulla on työn alla piparkakkutalo nimenomaan tästä ruispiparkakkutaikinasta, mutta en vielä tiedä, tuleeko siitä valmista tämän vuoden puolella. Minulle iskettiin työkkärin puolelta työnhakuvalmennusta tälle viimeiselle kokonaiselle viikolle ennen joulua ja se on niin intensiivistä, että olen ihan mehut pois sen jäljiltä, enkä jaksa enää juurikaan mitään tehdä kotona. Itse valmennuksesta minulla ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Se on todella hyvin toteutettu. Ajoitus on vain näin jouluvalmisteluiden kannalta haastava.

Onneksi joulu on minulle melkolailla juhla muiden joukossa, joten en ota siitä mainittavaa stressiä. En kuuraa tai puunaa erityisen paljoa, enkä valmista perinteisiä jouluruokiakaan. Minun jouluni tekee (teko)kuusi, jonka koristelen yhdessä tyttöni kanssa ja piparkakut, jotka leivotaan myöskin yhdessä.
Olen hionut tätä onnellisen joulun reseptiäni nyt muutaman vuoden ja täytyy sanoa, että minulle se toimii.


I tried my hand in making some rye gingerbread cookies. I must say, they were excellent! Especially when decorated with royal icing.

I have a gingerbread house under construction, but I'm not too sure if it'll be finished before the year's end. The employment agency put me in a sort of job-hunt coaching class, or whatever it is called in real life, but it is so intensive, I'm over-exhausted when I get home and don't really get anything else done.
The coaching itself is very good and I think it will benefit me greatly. It's just the timing that's a tad difficult.

Fortunately I consider christmas to be a fest among others, so not much stress for me in that respect. I don't clean and scrub like crazy or prepare traditional christmas foods. What brings me the christmas spirit is our (fake) tree, which we decorate together with my daughter and the gingerbread cookies, which we also bake together.
This is my recipe for a happy christmas and it works for me like a dream.



Ruispiparkakut

Rye gingerbread cookies


  • 150g voita (butter)
  • 135g kidesokeria  (sugar)
  • 140g taloussiirappia  (dark sugar syrup/treacle)
  • 10g piparkakkumaustetta  (gingerbread spice mix)
  • 2 kananmunaa  (eggs)
  • 350g ruisjauhoja  (rye flour)
  • 7g ruokasoodaa (baking soda)

Kiehauta sokeri, siirappi ja piparkakkumauste. Ota lämmöltä pois. Lisää voi kuutioina ja sekoita, kunnes voi on sulanut joukkoon ja yhdistyy kunnolla siirappiseoksen sekaan.
Anna jäähtyä hieman kättä lämpimämmäksi.

Sekoita joukkoon kananmunat ja sitten jauhot sekä sooda. Saattaa olla, että tarvitset hieman enemmän jauhoja taikinasi joukkoon, mutta se on ok. Taikina ei saisi tuntua tahmealta käsiin, mutta ei kovalta ja kuivaltakaan.

Kääri kelmuun ja anna levätä jääkaapissa vähintään kolme tuntia ennen leipomista tai mielellään yön yli.

Leivo pipareiksi ja paista 200C asteessa 5-7 minuuttia tai kunnes hyvänvärisiä.


Take a pan and measure out the sugar, treacle and gingerbread spice. Bring the mixture to a boil. Then take off the heat and add the butter. Keep stirring until all the butter has melted and the mixture has become homogenous. Let cool until only slightly warm.

Then beat in the eggs using a spatula. Also add the flour and the baking soda. You might need to add in a bit more flour, but that's okay. The dough shouldn't feel sticky but not dry either.

Wrap in some cling film and let sit for at least 3 hours in the fridge or preferably overnight.
Mould into cookies and bake at 200C degrees for 5-7mins or until nice and brown.

. . .

13.12.2014

Piparkakkuiset paikkakortit



Leivontafoorumin joulukuinen haaste oli aiheeltaan "Piparinen koriste", ja osallistuin siihen valmistamalla nämä pikeeratut paikkakortit.
Inspiraation sain näistä Julia M Usherin paikkakorteista, joista tein haasteeseen omantyyliseni version. Video on hyvin havainnollistava, kuten Julian muutkin tutoriaalit ovat. Kannattaa kurkata ehdottomasti!




Nämä minun valmistamani paikkakortit koostuvat kolmesta palasta ja on toteutettu kahta eri ympyrämuottia käyttäen. Taustana on isommalla muotilla leikattu pyöreä pipari, johonka kiinnitetään isompaa ja pienempää rengasmuottia käyttäen leikattu piparirengas. Näistä muodostuu nimikylttiosuus, joka sitten lepää pienemmällä muotilla leikatun pyöreän piparin päällä.
Koko komeus on koristeltu pikeerillä muutamassa vaiheessa ja valmistus kestääkin reilun vuorokauden tai parikin kuivumisineen kaikkineen. Näitä on onneksi helppo valmistaa sarjatuotantona, joten isommankaan erän tekeminen ei ole mahdoton urakka.




Toteutin omat paikkakorttini pyöreillä muoteilla, mutta hauskaa vaihtelua voisi saada esimerkiksi neliöillä tai vaikka piparkakku-ukkeleilla. Tärkeintä on, että käytetyssä muodossa on riittävästi pinta-alaa pohjassa, jotta sen saa kiinnitettyä tukevasti alustaan kiinni. Myös alustan muodon suhteen voi olla villi. Sen kanssa voi olla vapaampi, sillä sen on tarkoitus pysytellä litteänä pöytää vasten. Kokeilla voi vaikka tähtiä, kukkasia tai mitä vain.
Tätä kun kirjoittelen tänne, päässäni alkoi vilistää vaikka minkälaisia ideoita erilaisiin kekseistä toteutettuihin paikkakortteihin, jotka voisi tuunata aina juhlan teemaan sopiviksi. Sellaiset sopisivat erityisesti lastenkutsuille ja synttärisankarinkin voisi  värvätä apuun ainakin leikkaamaan keksejä muoteilla.
Kaikenlaisia ideoita. 
Toivottavasti nämä inspiroisivat teitäkin miettimään omia versioitanne, mikäli ette juuri vastaavia toteuttaisikaan.




Leivontafoorumi's December Baking Challenge was all about gingerbread ornaments, but not houses. The idea was to create an ornament out of gingerbread that could be a wreath, a hanging piece, a place card, a table centerpiece or something like that.
I did these gingerbread place cards, that were inspired by these, made by Julia M Usher. Mine share the same basic idea, but are decorated differently. She has a lot of very useful and detailed tutorials, so if you are at all interested in cookie decorating, you should take a look at her videos.




These place cards are made of three pieces: a larger round cookie, a smaller round cookie and a cookie ring made using the two round cutters.
I used round cookie cutters, but this project would work out just fine with almost any other shape. The most important thing is that there needs to enough (flat) surface on the base of the cookie, where you glue it with royal icing to the cookie acting as a stand. With the stand you can be more adventurous as basically any shape will do for that. Symmetrical shapes, such as stars, flowers, plaques or squares would be ideal. Just don't make the stand too narrow, as that increases the possibility of the place card toppling over.
The more I write about this now, the more ideas are crowding my head. You could so customize these to suit a party theme -especially kids parties!




Pipariset paikkakortit

Gingerbread place cards

  • piparkakkutaikinaa  (gingerbread dough)
  • kaksi pyöreää muottia, esim 6- ja 8-senttiset  (two round cookie cutters, for example 6- and 8cm in diameter)
  • #0 tai #00 pyöreä tylla  ( plain piping tip) 
  • pursotinpussi  (pastry bag)
  • valkoista pikeeriä  (white royal icing)
  • valinnaista elintarvikeväriä  (food coloring of your choice)
  • kapea elintarvikekelpoinen sivellin  (a small food-safe paint brush)





 Tee näin:

Kaulitse piparkakkutaikina noin 2mm paksuuteen. Ota siitä isommalla muotilla kaksi ympyryrää jokaista tarvitsemaasi paikkakorttia varten. Aseta puolet ympyröistä yhdelle leivinpaperoidulle pellille ja paista ne sellaisenaan 200C asteessa noin 5-7 minuutin ajan tai kunnes ovat saaneet sopivasti väriä.

Ota sitten loput ympyröistä, aseta ne leivinpaperoidulle pellille ja leikkaa sitten pienemmällä ympyrämuotilla keskustasta pala pois. Irroita keskustat varovasti irti ja siirrä nekin omalle leivinpaperilleen. Paista pienempiä ympyröitä noin 4-6 minuuttia ja renkaita 3-5 minuuttia tai kunnes hyvänvärisiä. Anna jäähtyä täysin ennen siirtämistä.

Kun piparkakut ovat jäähtyneet, valmista valkoinen pikeeri käyttäen suosikkiohjettasi. Pikeerin tulisi olla sellaista, että se pysyy muodossaan, mutta on kuitenkin tarpeeksi pehmeää, että sitä voi vielä käyttää keksien tulvauttamiseen. Voit aina myös valmistaa kahta eri paksuista pikeeriä, mikäli se tuntuu sinusta luontevammalta tavalta toimia.

Rajaa ja tulvauta isommat keksiympyrät valkoisella kauttaaltaan. Aseta piparkakkurengas pikeerin päälle, kun pikeeri on vielä märkää. Paina varovasti paikoilleen, mutta älä niin kovaa, että pikeeri valuisi reunoilta.
Tee näin kaikille paikkakorteille. Anna kuivua seuraavaan päivään tai vähintään kuusi tuntia.

Sillä välin voit koristella jalustakeksit.

Rajaa pienempien keksiympyröiden keskelle noin 3cm halkaisijaltaan oleva ympyrä pikeerillä. Älä täytä sitä (vielä), vaan jätä keskusta tyhjäksi. Koristele jalustakeksien reunukset valitsemillasi koristekuvioilla, kuten lumihiutaleilla tai vastaavilla. Jätä kuivumaan seuraavaan päivään tai vähintään kuuden tunnin ajaksi.

Seuraavana päivänä (tai kuuden tunnin kuluttua) koristele paikkakortit loppuun.

Ota elintarvikeväriä ja maalaa sillä paikkakorttien keskustoihin kunkin saajan nimet. Voit myös käyttää värillistä pikeeriä tai elintarviketussia, jos et omista elintarvikekelpoisia siveltimiä. Voit maalata/piirtää/pursottaa myös joitakin pieniä koristekuvioita nimen viereen.

Rajaa vielä renkaan sisäreunus pienillä pisteillä.

Käännä sitten reunustettu nimilaattapiparkakku ympäri ja koristele halutessasi myös nurja puoli valkoisella pikeerillä. Vain oma luovuutesi on rajana ja voit tehdä esimerkiksi lumihiutaleita, kukkia tai pitsikuvioita, kuten minä tein. Anna takaosien kuivua taas joko seuraavaan päivään tai vähintään kuusia tuntia.

Lopuksi ota jalustapiparkakut ja nimikylttipiparkakut ja kiinnitä ne toisiinsa pikeerillä.

Täytä sopivan paksulla pikeerillä jalustapipareiden keskustat ja aseta nimikylttipiparkakut märkään pikeeriin pystyyn. Koita asetella se paikoilleen niin, ettei se kippaisi nurin. Tue purkeilla ja purnukoilla tarvittaessa. Omat kylttini pysyivät ilman tukia nätisti pystyssä. Anna kuivua hiplailematta vähintään kuusi tuntia tai mielellään seuraavaan päivään.

Jos haluat, voit vielä ihan viimeiseksi koristella nimikyltin kylkiä pikeerillä, mutta se ei ole välttämätöntä.




Roll the gingerbread dough to about 2mm thickness. Using the larger round cutter, cut two round cookies per every place card you want to make. Place half of the cookies onto a baking sheet covered with parchment paper and bake them at 200C degrees for about 5-8 minutes.
Then take the rest of the round cookies and place them onto another baking sheet covered with parchment. Take the smaller round cutter and cut away the middles of every circle, leaving only the edges. Carefully peel off the centres and place them onto a third parchment. Bake the smaller rounds for about 4-6 mins and the rings for about 3-5 mins. Let cool completely before transferring onto a plate or wire rack.

Then prepare the royal icing using your favourite recipe. It should be thick enough not to spread too much when piping but flowing enough to be suitable for flooding. Or you could always prepare two batches, if you wish.
Line and flood the larger round cookies with the royal icing. Place the cookie ring onto the still wet royal icing and press very gently for it to stick. Let dry for at least six hours or until the next day.

Meanwhile, decorate the smaller round cookies.
Pipe a circle, about 3cm in diameter, to the centre of the cookies. Do not flood the centre circle (just yet), but pipe decorations to the edges of the cookies. Let these sit for at least six hours too, or until the next day.

After the royal icing has hardened, finish decorating the place cards.
Take some food coloring and the small brush and paint the names onto the centres of the cookies. You can also use a different color royal icing and pipe the names on or write them using an edible ink marker. You can also paint/pipe/draw some decorative motifs next to the names.
Then dot the inside of the ring with royal icing.

Then turn the cookie over and pipe some decorations onto the back of the cookie. I did some lace-inspired designs, but you can pipe anything you wish to.
Let the royal icing dry for at least six hours before moving onto the assembly.

Assemble the place cards  using royal icing as a glue. Flood the centres of the smaller round cookies and place the larger one upright into the wet icing.Try to place them so, that they remain upright without any outside support, but if they feel like they will topple over, use cans and bottles to prop them up until dry.
I got mine to stay upright quite easily without any need for support structures, so it is possible. Let sit and dry without poking or touching for at least six hours and then you are ready to go.
 If you want, you can decorate the edges of the larger cookie, but I dont think that is absolutely necessary.

. . .

12.12.2014

Cinder toffee


Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi




Mainitsin aiemmin vähän kuin sivulauseessa, että valmistimme ystäväni kanssa Itsenäisyyspäivänä cinder toffeeta.
Kyseessä on peribrittiläinen makeinen, jota on maisteltu sielläpäin erityisesti Guy Fawkesin Yön aikaan, vaikka en usko sen rajoittuvan pelkästään siihen.

Koitin löytää tämän makeisen historiasta edes jotain tietoja, mutta se osoittautui sangen hankalaksi. Yksi tiedonpätkä väitti cinder toffeen syntyneen 1900-luvun alussa, mikä vaikuttaa kohtalaisen uskottavalta. Ruokasooda oli siinä kohtaa ollut markkinoilla joitakin kymmeniä vuosia, joten heittoa ajankohdassa lienee korkeintaan sen verran. En asettaisi päätäni vadille tämän puolesta, sillä syntytarinat ovat aika usein, no, tarinoita ja legendoja.

Cinder toffee on suosittua Iso-Britanniassa, Kanadassa, Uudessa-Seelannissa ja tietyissä osissa Amerikan Yhdysvaltoja. Muualla maailmassa se on tuntemattomampi ilmestys. Nimiä tälle makeiselle on kertynyt enemmän kuin laki sallii. Yleisimpiä nimityksiä cinder toffeen lisäksi ovat muun muassa honeycomb, sea foam, hokey pokey ja sponge toffee.





Ystäväni tutustui tähän makeiseen poiketessaan Englannissa ja toi sitä purkillisen mukanaan. Nyt kun vietimme Itsenäisyyspäivänä pikkujoulua, ohjelmaamme kuului myös toffeen keitto. Ystäväni oli kaivanut meille muutaman reseptin valittavaksi ja otimme sieltä parhaan kuuloisen käyttöön. Elvyttelin jälkikäteen etsivänkykyjäni hakemalla netistä sen reseptin, jotta voisin linkittää sen teillekin. Linkki käyttämäämme reseptiin tässä

Cinder toffee on yksinkertaisimmillaan sokeria, siirappia ja ruokasoodaa. Linkittämässäni ohjeessa käytetään lisäksi myös vaniljaa ja vesitilkkaa.
Toffeen kantava ajatus on, että 150C asteiseksi keitetty sokeri-siirappiseos kuohautetaan vaahtoavaksi lisäämällä sen joukkoon ruokasoodaa. Sokeri jähmettyy niin nopeasti, että vaahtomainen rakenne jää pysyväksi ja valmis toffee on täynnä hauskoja kuplia.
Vaahtoaminen perustuu kahteen tekijään. Ruokasooda (joka on emäs) reagoi happaman siirapin kanssa, mistä syntyy hiilidioksidia. Suuremman reaktion aikaansaa kuitenkin ruokasoodan hajoaminen kuumassa sokerisiirapissa, mistä syntyy myös iso määrä hiilidioksidia. Hiilidioksidikuplat eivät pääse tahmean siirapin läpi kovin nopeasti ja seos ennättää pääosin jähmettyä ennen kuplien lässähtämistä. Toffeeta valmistettaessa onkin tärkeää saada sooda sekoitettua huolellisesti joukkoon, mutta seosta ei pidä hämmennellä yhtään enempää, etteivät kaasukuplat rikkoutuisi.

Maullisesti on tärkeää, että toffee sisältää jotain hapanta tasapainottamaan soodan emäksisyyttä. Vaalea siirappi noin yleisesti ottaen riittää siihen, mutta jos haluaa varmistaa, ettei sooda maistu lopullisessa tuotteessa, voisi ohjeen vaalean siirapin korvata vaikka neljänneksen mitalta tummalla taloussiirapilla tai niin, että vaihtaa vaikka kymmenen grammaa vedestä viinietikaksi. En lähtisi tekemään tätä toffeeta glukoosisiirapista, sillä siinä ei ole riittävää paahteista makua, mikä minusta kuuluu tähän toffeeseen. Makeisessa on ohjeen mukaan tehtynä aavistuksenomainen soodan maku, mutta minusta itsestäni se ei ollut lainkaan epämiellyttävä. Yllä mainitsemiani kikkoja voi koittaa käyttää, jos sooda maistuu suussa kovin pahalle pieninäkin määrinä. Kyse on kuitenkin vain neutraloitumattomasta emäksestä, jonka voi hoitaa pienellä happolisällä.

Menipäs tämä nyt yhtäkkiä kovin tieteelliseksi. Ehkei se haittaa.
Cinder toffee on hyvin mielenkiintoinen ja maukas makeinen ja sitä kannattaa testata ehdottomasti.




I mentioned earlier that I made some cinder toffee together with a friend.
It's a lovely sweet and quite easy to prepare.

I tried to dig out some information about it's history, but had very little success. One source claimed that it was invented in the early 1900's, which I find quite believable. Baking soda had by then been commercially available fow a few decades, so it's possible. I wouldn't bet on my head, though, as stories of births and beginnings are often, well, stories.

My friend became acquainted with cinder toffee while traveling in England. Since then she has wanted to recreate the wonderful sweet she fell in love with. We used this recipe from allrecipes for our experiment.

The fun bubbling effect is caused by baking soda breaking apart in the super-hot sugar syrup (and also reacting to the acid in the syrup), which releases quite a lot of carbon dioxide. Since the sugar syrup is so viscous, the carbon dioxide bubbles can't escape that quickly and the toffee retains it's bubbly structure as it hardens rather fast and traps the bubbles inside. Therefore it is important not to stir too much when mixing in the baking soda, as the bubbles will go flat.

I urge you to try this. It's fun to make and even more fun to eat!

. . .