31.3.2015

Kirjat, joita luen: Rakkaudella Äiti / Med Kärlek Mamma



 Olin jo melkein kulkemassa ohitse, kun käänsin vähän päätäni ja huomasin pinon kirjoja. Hyvin houkuttelevan oloisia keittokirjoja.
Miten voisin vastustaa?  No en voisi, joten menin kurkkaamaan, mikä oli homman nimi.

Ja olen niin iloinen, että menin.

Kirjoja katsellessani päädyin juttusille pöydän takana seisoneen naisen kanssa ja kävi ilmi, että hän oli toinen kirjan kirjoittajista, Tiina Schreck-Damstén. Tiina kertoi minulle kirjan ideasta ja eri resepteistä, mutta mikä parhaiten jäi keskustelustamme mieleen oli, että hänestä suorastaan huokui rakkaus ruokaan ja ruoanlaittoon. Se sama henki näkyy myös tämän kirjan sivuilla.





Rakkaudella Äiti / Med Kärlek Mamma on selkeä ja helppotajuinen ruoanlaiton perusteos, joka tuo monipuolisesti sekä klassikkoannoksia että modernia kotiruokaa kaikkien ulottuville taitotasosta riippumatta.
Kirjan teemoja ovat hyvästä ruoasta nauttiminen, ruoanlaiton oppimisen tukeminen ja yhteisöllisyys.

Kirja on suunnattu erityisesti nuorille aikuisille ruoanlaiton opettelun tueksi ja inspiraatioksi, mutta tästä opuksesta on varmasti iloa iästä ja taitotasosta riippumatta kaikille. 
Kirjan reseptit sopisivat yksinkertaisuudessaan ja ripeydessään erinomaisesti myös kiireisille perheille, sillä suurin osa kirjan ruoista valmistuu hieman reilussa puolessa tunnissa pöytään.





Rakkaudella Äiti / Med Kärlek Mamma on visuaalinen ja kaunis teos. Houkuttelevia kuvia on paljon läpi kirjan ja ne kutsuvat kokeilemaan eri ohjeita. Reseptit on kirjoitettu hyvin ja selkeästi ja työvaiheet selitetty kattavasti.
Tekniikat, kuten silakoiden perkaaminen tai kananmunan erottelu on neuvottu reseptien lomassa vaihekuvin.

Kirja on kirjoitettu sekä suomeksi että ruotsiksi ja molemmat kielet kulkevat läpi kirjan rinta rinnan sulassa sovussa.

Reseptit on jaoteltu neljään eri osioon: Kasvisruoat, Kalaruoat, Liharuoat ja Jälkiruoat. Hakemisto on toimiva ja kirjan eri osiot löytyvät selatessa hyvin.
Perinteisen sienisalaatin, uunilohen ja jauhelihakastikkeen lisäksi kirjan reseptit näyttävät, kuinka valmistaa muun muassa gazpachoa, mutakakkua, lampaanviulua tai kasviscouscousia. Leipurina arvostan sitä, että jälkiruokaosiosta löytyy myös pullaresepti.

Kirja poimii mukaan monia perinteisiä klassikkoannoksia paistetuista silakoista lähtien, mutta toivottaa tervetulleeksi myös uudet modernit kotiruoat ja niiden herkulliset maut.





Pidin kirjassa eritoteni sen visuaalisuudesta ja selkeydestä. Minusta se auttaa paljon, kun tarkoituksena on olla erityisesti opas ruoanlaiton opettelun polulla.
Reseptit ovat hyvällä tavalla konstailemattomia; juuri sellaista kotiruoan pitääkin olla.
Koen, että tämä kirja on varmasti hyvä ja hyödyllinen ruoanlaiton perusteos, jonka neuvoilla ja ohjeilla onnistuu loihtimaan maistuvia ja terveellisiä ruokia perheelle ja ystäville. Tiedän, että juuri tällaista kirjaa olisin itse ainakin kaivannut, kun muutin pois kotoa muualle opiskelemaan.
Nyt kun jo osaan laittaa ruokaa, koen kirjan hyödylliseksi muista syistä: inspiraation ja vaihtelun lähteenä pienen perheeni arkipäivällisten laitossa. On mukavaa saada vähän vaihtelua ruokalistalle ilman, että kokkaamiseen menee puoli iltaa aikaa.

Kaikki kirjan reseptit ovat neljälle hengelle tarkoitettuja, joten mikäli kokkaa vain itselleen tai syöjiä on kaksi, reseptien puolittaminen voi tulla kyseeseen. Toinen vaihtoehto on vain kutsua paikalle lisää syöjiä ja nauttia hyvien ystävien seurasta. Se on omanlaistaan ravintoa sekin.

Jos jotain olisin voinut itse kirjaan vielä lisätä, olisin loihtinut jälkiruokaosiosta hieman runsaamman. Se voi tosin johtua osin ammatistani ja osin siitä, että olen perso makealle. Kirjan pääpaino on ruoassa, kuten keittokirjoissa on hyväkin ja ei sitä jälkiruokaa joka aterian päälle ole tarkoitus tarjotakaan, vaikka kuinka itse niin välillä toivoisin.

Suosittelen tätä kirjaa erityisesti lahjapakettiin. Se voisi tuoda paljon iloa ruoasta kiinnostuneille nuorille ja sopisi kuin nakutettu tuoreelle ylioppilaalle tai ammattiin valmistuvalle, joka suunnittelee omaan kotiin muuttoa.
Inspiraatioksi ja avuksi se voisi olla myös heille, jotka kaipaavat jotain uutta ruokalistalle ja aikaa ruoan laittamiseen on rajallisesti.

. . .


Rakkaudella Äiti / Med Kärlek Mamma

Tiina Schreck-Damstén ja Theresa Shreck

Omakustanne / 2014

Sivumäärä: 178
Kieli: suomi ja ruotsi

ISBN: 978-952-93-4900-5

Kirjan Facebook-sivut: Rakkaudella Mamma

. . .


Sain kirjan kirjoittajalta omakseni yhden kappaleen kirjaa arvosteltavaksi.
Kaikki mielipiteeni ovat kuitenkin omiani.

. . .




30.3.2015

Gluteeniton suklainen kakkupohja

Paha Kakku-blogi on muuttanut!


Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

. . .



Viime viikolla oli häitä, messuja, kyläreissuja ja virpomisia ja sellaisia kyllä sylin täydeltä. No ehkä yksi kutakin oikeasti, mutta enemmän ohjelmaa yhteensä kuin mihin olen tottunut.

Häistä ja messuista periaatteessa kerroin kyllä jo, mutta pakko todeta niihin messuihin liittyen, että ei ole vähään aikaan kyllä jännittänyt yhtä paljon kuin silloin, kun istuin tärisevin käsin hörppimässä kahvikupillistani siellä Messukeskuksen pressihuoneessa, minne blogivieraana olin oikeutettu mm. jättämään takkini säilöön vierailuni ajaksi. Se tuntui huomattavan epätodelliselta, kun en todellakaan ole tottunut sellaiseen.  
Vaikka täällä blogissani on jo melko paljon liikennettä (enemmän kuin aloittaessani uskalsin toivoa), on vaikea tajuta, että osa teistä käy täällä säännöllisesti katsomassa, mitä olen puuhannut. Se on mahtavaa ja hurjaa samaan aikaan.

No mutta, puuhattiin me viime viikolla virpomistakin. Herättiin tajuamaan ehkä tiistaina tai keskiviikkona, että opsansaa, sehän on NYT sunnuntaina ja ollaan unohdettu täysin. Kävin tyttöni kanssa sitten haalimassa vitsat valmiiksi ja saatiin lauantaina koristeltua kuntoon.
Virpomisperinne  meillä kattaa oikeastaan vain meidät vanhemmat ja sitten vähän vuodesta riippuen ehkä yhden tai muutaman ennalta sovitun kohteen. Minusta on kohteliasta kysyä ensin, että saako virpoa, koska kaikki eivät välttämättä tahdo osallistua tähän perinteeseen.
Veikkaan, että meilläkin virvotaan enää ehkä kahtena tai kolmena vuonna ja sitten tyttöni alkaa olla ohi virpomisiän (lapset kasvavat niin nopsaan!).

Tälle tulevalle viikolle riittää hommaa myös. Kodinhoidolliset toimet ovat pääroolissa, mutta sekaan mahtuu myös tulevan vapun naamiaisasun ompelua lapselle ja keittokirjan testausta. Tiedän, että en täällä hirveästi ruokareseptejä jaa (koska kokkaan lähes aina lonkalta ja ei sellaisesta jää koskaan reseptejä), mutta nyt on tulossa iloinen poikkeus, mistä olen sangen innoissani jo näin etukäteen. Lisää siitä sitten myöhemmin.


Tähän alla olevaan gluteenittomaan suklaakakkureseptiin totean sen verran, että en lähtisi korvaamaan kuivia aineita samalla määrällä kaupan valmista gluteenitonta jauhoa, sillä niiden koostumukset ovat todennäköisesti aivan erilaiset. Käytän reseptissä pääasiassa riisijauhoa, maissijauhoa ja tärkkelystä, mutta tärkkelyksen osuus on lopultakin aika pieni. Jotkut kaupan gluteenittomat jauhot eivät muuta sisälläkään kuin tärkkelystä tai sitä on niissä todella paljon suhteessa muihin aineksiin. 
En voi sanoa satavarmasti, kun en ole (halunnut edes) kokeillut leipoa tätä kakkua pelkillä tai suurimmaksi osaksi pelkillä tärkkelyksillä, joten en tiedä, miten se toimisi. Veikkaan, että ei kovin hyvin.

Vaikka jauhoissa suosittelenkin noudattamaan ohjetta tarkasti, suklaan kohdalla annan vapaat kädet. Tähän kakkuun voi käyttää suklaata kuin suklaata.
Ei välttämättä kannata uhrata miljoonaa euroa mihinkään superlaatuisiin herkuttelulevyihin (ne kannattaa säästää pala kerrallaan nautittaviksi), joten annan synninpäästön ja jopa suosittelen käyttämään vain ihan sitä perus leivontalaatua.
Ainakin Pandan perussuklaat ovat gluteenittomia (niitä käytän itse), mutta suosittelen aina tarkistamaan tuoteselosteet huolellisesti ja varmistamaan soveltuvuus tarvittaessa. Jollekulle voi sopia se, jos suklaa saattaa ehkä sisältää jäämiä vehnästä (kuten Fazerin sininen), toisille se ei käy lainkaan.

Jos käytät maidotonta margariinia voin tilalla ja valitset maidottoman suklaan, kakun voi valmistaa maidottomana versiona aivan mainiosti.

Sitten reseptiin:



Gluteeniton suklainen kakkupohja


halk. 20cm vuokaan


  • 195g huoneenlämpöistä voita
  • 67g kidesokeria
  • 100g keltuaisia 
  • 180g mitä tahansa gluteenitonta suklaata
  • 150g valkuaisia 
  • 150g kidesokeria
  • 7g vaniljasokeria
  • 45g maissijauhoja (eri asia kuin tärkkelys!)
  • 105g riisijauhoja
  • 30g perunatärkkelystä (voi korvata tapiokalla tai maizenalla)
  • 2g ksantaania

Esivalmistele ensin käyttämäsi kakkuvuoka. Vuoraa se leivinpaperilla pohjasta ja voitele reunat (leivitys ei ole välttämätöntä). Aseta sivuun odottamaan.

Laita uuni lämpenemään 165C asteeseen tasalämmölle.

Esivalmistele ja mittaa kaikki ainekset valmiiksi.
Yhteen kulhoon pehmennyt voi, vaniljasokeri sekä 67g kidesokeria. Toiseen kulhoon valkuaiset sekä 150g kidesokeria.
Sekoita vielä kolmannessa kulhossa jauhot sekaisin keskenään.

Vaahdota valkuaisista ja sokerista muotonsa pitävä marenkivaahto. Vaahdon ei ole välttämätöntä olla täysin kovaa, niin sanottu soft peak-vaihe riittää hyvin. Soft peak tarkoittaa sitä, että vaahto pitää muotonsa, mutta jos marenkiin nostaa vatkaimella huippuja, huipun kärki notkahtaa vielä alas. Kovassa vaahdossa kärki pysyy suorana. Irroita marenkia vatkaimista kulhoon niin paljon kuin helposti saat. Aseta marenki sivuun odottamaan.

Ota sitten marenkinen vatkain ja vaahdota voi ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Kun teet tässä järjestyksessä, sinun ei tarvitse pestä vatkaimia välissä.
Kun vaahto on valkoista ja kuohkeaa, se on valmista.
Tähän kakkuun ei käytetä leivinjauhetta lainkaan, vaan se nousee yksinomaan marenkivaahtoon ja voi-sokerivaahtoon sitoutuneen ilman vaikutuksesta. Tästä syystä erityisesti voi-sokerivaahto tulee vaahdottaa huolellisesti kuohkeaksi.

Kun vaahdot ovat valmiit, sulata suklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa.

Sekoita sulanut suklaa voi-sokerivaahdon joukkoon. Lisää keltuaiset myös sekaan ja sekoita tasaiseksi.
Lisää sitten marenkivaahto suklaaseokseen ja nostele sekaisin varoen käyttämästä liikaa voimaa. 
Lisää viimeiseksi kuivat aineet mieluiten sihdin läpi paakkujen poistamiseksi ja nostele massasta tasaista.

Kaada ja kaavi kakkumassa esivalmisteltuun vuokaan ja paista uunin alatasolla noin tunnin verran tai kunnes kakun keskivaiheille tökättyyn tikkuun ei enää tartu tahmaa.
Jos et jaksa tökkiä kakkua tikulla, voit myös paiston loppuvaiheilla koittaa vähän hytkyttää vuokaa. Jos keskus vielä huojuu, kakku on vielä raaka.
Jos keskusta ei huoju, painele sitä varovasti sormella. Kypsä kakku ei anna niin helposti myöten, mutta edelleen vielä aavistuksen raaka kakku painuu kerkeästi alaspäin, kun painelet sitä sormellasi. Jos et ole varma, mitä tällä tarkoitan, painele ensin kakun pintaa läheltä vuoan reunoja. Se tuntuu varmasti melko kiinteältä. Painele sitten kakkua keskeltä ja jos keskusta tuntuu aikalailla samanlaiselta kuin reunamuksetkin, kakku on kypsä. Jos tuntuu kovasti pehmeämmältä, kakku kaipaa vielä lisää paistoa.
Lisävaroitus: Kakku on tässä kohtaa tulikuuma, joten älä polta sormiasi!

Kun kakku on kypsä, anna sen jäähtyä noin kädenlämpöiseksi ennen kuin irroitat sen vuoasta. Käy ruokaveitsellä tai paletilla reunat läpi irroitaaksesi kakun vuoasta ja kumoa se sitten alustalle. Anna jäähtyä seuraavaan päivään ennen leikkaamista levyihin parhaan rakenteen varmistamiseksi.

. . .

26.3.2015

Lähiruoka & Luomu-messut 26.-29.3.2015



Helsingin Messukeskuksessa pidetään parhaillaan Kevätmessuja, joka kasaa saman katon alle viidet erilaiset messut. Lähiruoka & Luomu-messujen lisäksi samalla lipulla pääsee katsastamaan Kevätpuutarha, Sisusta!, Oma Koti ja Oma Mökki-tapahtumat.
Messut alkoivat tänään torstaina ja jatkuvat sunnuntaihin 29.3.2015 saakka.

Kävin kiertelemässä messut lävitse tänään kameran kanssa ja koitin pitää silmät auki kaikenlaisen kiinnostavan varalta.
Nämä asiat houkuttivat minua:




Decanterin messuosasto (2e51) osui matkan varrelle ensimmäisenä. Kurkin sieltä lahjaideoita (joita en paljasta nyt tässä, ettei yllätykset mene pilalle) ja hämmästyin, kun osastolla oli kokonainen pöydällinen leivontatarvikkeita!
Ystävällinen myyjähenkilö kertoi, että Decanter on nyt tuoreena juttuna ottanut valikoimiinsa leivontatarvikkeita ja kauppaa niitä unelmakakut.fi-verkkokaupan kautta.
Ihastelin erityisesti kuvassa näkyviä silikonimuotteja, jotka olisivat mahtavia hyydykekakkujen tekoon. Sain kuulla, että nämä muotit sopivat myös uunissa paistettavien kakkujen valmistukseen, sillä ne kestävät yli 200C asteen lämpötiloja. Muotteja kuulemma saa myös neliskanttisina.






Törmäsin myös vänkään tuotteeseen nimeltä Ceramico. Se on Porvoon Pajan valmistama keraaminen raastin, joka on paitsi erittäin kaunis katsella, myös oikeasti toimii!
Seurasin vierestä, kun inkivääri pyöräytettiin mössöksi muutamassa sekunnissa ja aloin samantien himoita tällaista itselleni. 
Raastin on konepesunkestävä ja sen käytön pitäisi olla niin turvallista, ettei sormiin tule haavoja (ihanaa! huutaa henkilö, joka onnistuu kerta toisensa jälkeen saamaan perusraastimella rystyset verille ja kynnet rikki).

Ja ne värit!

Ainut harmi on, että tuotetta ei taida netin kautta olla saatavilla, joten se pitäisi melkein ostaa messuilta.







Törmäsin myös ihan mielettömään yritykseen nimeltä Arctic Choc (7b49). Kyseessä on vastikään toimintansa aloittanut kahden hengen pienyritys Espoosta, mutta harvemmin törmää yhtä huolellisesti suunniteltuun konseptiin.
Arctic Choc myy erittäin laadukkaita luomusuklaakonvehteja. Kaikki yrityksen käyttämät raaka-aineet ovat luomua ja väritkin atso-vapaita. Arctic Choc myös käyttää eettisesti tuotettua suklaata tuotteissaan.
Ainakaan Suomessa ei mielestäni ole aiemmin ollut luomukonvehtien valmistukseen keskittyvää yritystä. 
Konvehtien valmistuksen lisäksi yritys järjestää myös suklaatryffelienvalmistuskursseja.




Paitsi että konvehdit balsamoivat sielua, ne myös maistuvat mahtavalta! Ostin muutaman konvehdin maisteltavaksi ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan.
Vasemmalta lueteltuna kuvasta löytyy Hampunsiemen (ihanan paahteinen ja pähkinäisen viljaisa maku), mansikka-balsamietikka (tämä oli henkilökohtainen suosikkini näistä), pekaani&vaahterasiirappi ja tuo upea sininen oikeassa reunassa on piparminttu.

Tällä hetkellä konvehteja voi tilata liikkeen omasta verkkokaupasta, mutta käsitin, että tarkoitus olisi saada konvehdit myös kauppoihin.





Kävin myös fudgeostoksilla. Tykkään monesti kunnon fudgesta, mutta sitä ei oikein ole Suomenmaalta saanut tuoreena, ellei sitten ole tehnyt itse. Asiaintila on onneksi korjattu ja Fudge Love  (7a48) on astunut täyttämään fudgetyhjiön.
Messuosaston myyntipöytä suorastaan notkui valtavien fudgetornien alla, jotka tosin kutistuivat hyvää tahtia innokkaiden asiakkaiden avustuksella. Enkä ihmettele yhtään! Ostin palan mokkafudgea ja chilisuklaafudgea (herkkumakuja oli niin monta, että valinta oli kamalan vaikea!) ja niitä maistellessani ei voi kuin hymyillä.
Tuotteita voi tilata suoraan lähimpään SmartPost-automaattiin heidän omasta verkkokaupastaan tai kipaista niitä Kauppakeskus Kluuvista Helsingin keskustasta.




Suklaafestareilta tuttu Enter Ventures  (7b42)  on myös messuilla ja oli vain yksinkertaisesti pakko käydä haalimassa suklaata mukaan. Viimeksi tykkäsin kovasti heidän myymästään viikunasuklaasta, mutta nyt päätin testata suolalla maustetun raakasuklaan ja sitruunaruohosuklaan. Molemmat ovat sellaisia, ettei niitä tarvitse kuin yhden palasen ja suklaanhimo selättyy sillä.
Ylimääräisenä bonuksena oli tälläkin kertaa kivat juttutuokiot suklaasta, hyvinvoinnista ja sellaisesta.

Enter Ventures on suomalainen monialayritys. Heillä on monenlaista lautasellaan, mutta jos suklaa on se, mikä eniten kiinnostaa, sitä voi tilata ainakin heidän omasta verkkokaupastaan.




Yksi messujen mukavimmista kohtaamisista oli, kun eksyin puolivahingossa kurkkimaan uteliaana tätä kiinnostavan näköistä kirjaa. Rakkaudella Äiti / Med Kärlek Mamma on ruoanlaiton perusteos, johon paneudun tarkemmin pienen hetken kuluttua. Haluan tutkia sen ensin läpikotaisin, jotta voin antaa siitä mahdollisimman perusteellisen mielipiteeni.

Juttelin pitkän tovin yhden kirjan kirjoittajista kanssa ruoanlaitosta, tästä kirjasta ja sen vaiheista, ruoanlaiton ja kodinhoidon opettelusta ja vaikka mistä.
Kirja on aivan vastikään ilmestynyt omakustanneteos, jota voi ostaa ainakin Akateemisesta Kirjakaupasta ja Adlibris-verkkokaupasta (varmasti myös monesta muustakin liikkeestä). 


Kannattaa käydä kiertelemässä kaikki mahdollinen läpi, jos messuilemaan päättää lähteä. Paikalla oli vaikka mitä mielenkiintoista!
Jos jokin miinus olisi tapahtumasta keksittävä, niin se on pieni sekavuus näytteilleasettajien ja osastojen sijoittelussa. Sisältöä kuitenkin onneksi riittää, joten ei sitä pientä sekavuutta siellä kojujen väleissä harhaillessa kauaa muista.


. . .

Olin messuilla paikalla blogivieraana, eli sain tapahtumaan ilmaisen sisäänpääsyn. Kaikki esittämäni mielipiteet ovat omiani.

. . .

24.3.2015

Vähän rokimpi hääkakku



Eilen oli maanantai ja perheessämme suuret juhlat. Äitini meni naimisiin!
Ja kun kyseessä oli äitini (ja totta puhuen myös äitini sulho), häistä ei tullut mitenkään erityisen perinteiset, vaan ihanalla tavalla juuri heidän näköisensä tapahtuma.

Vihkitilaisuus oli pienehkö ja seremonian jälkeen tarjoiltiin kakkukahvit kotona.






Äitini ja hänen miehensä ovat keränneet hyvän kokoelman kauniita vanhoja kahvikuppeja ja tasseja, jotka katettiin kahvipöytään. Kokoelma on tarkoituksella eriparinen ja se myös mukavasti alleviivasi juhlien vintagehengeä.







Kahvipöytä koristeltiin juhlaan sopivaksi kauniilla pellavaliinalla, tuoreilla neilikoilla ja preeriaruusuilla sekä muutamalla metrillä valkoista tylliä, jonka sekaan oli piilotettu valosarja. Pöydän visuaalinen ilme oli taitavan kälyni ansiota. Minä autoin lähinnä pohtimalla astioiden paikkoja kattauksessa.




Minun osuuteni juhlien järjestelyissä keskittyi eniten makeiden leivonnaisten valmistukseen. Juhlien tarjottavat olivat pieniä karjalanpiirakoita lukuunottamatta gluteenittomat. Leivoin gluteenittomia murokeksejä, jotka pikeerasin ja valmistin myös valtavan (n. 4,5kg! Me punnittiin!) täytekakun tarjolle.




Tässä sitten se hääkakku. Tällaisia ei ehkä ihan kaikissa häissä ole. 

Hääpari harrastaa moottoripyörällä huristelua ja toiveena esitettiinkin, että kakun pintaan pitäisi saada kaksi moottoripyörää ajavaa luurankoa buutsit jalassa. Minusta tämä kiteyttää äitini ja hänen miehensä meiningin aika täydellisesti. Olen tainnut ennenkin kehua, kuinka minulla on ehkä yksi hienoimmista äideistä ikinä, kun hän on ihanan erilainen ja yksinkertaisesti vain mahtava. Nyt hän on onnekseen saanut rinnalle aikalailla yhtä mahtavan ihmisen ja he täydentävät toisiaan kyllä erinomaisen hyvin.

Kakku oli gluteeniton valkosuklaakakku, jonka kostutin laimealla vaniljalla maustetulla sokerivedellä. Täytteenä oli kevyesti sokeroitu, paseerattu puolukkakompotti ja varovasti valkosuklaalla maustettu kermavaahto. Kosteussuluksi laitoin valkosuklaaganachea ja pintaan sokerimassan ja valmiin kaulintamassan sekoitusta. Kuvat on maalattu mustalla elintarvikevärillä.




Kakun kylkiin maalasin lisää luurankoja. Ne kuvastavat hääparille tärkeitä asioita, joita he tykkäävät puuhailla yhdessä. Tässä ensimmäisenä on sauna.




Sitten on retkeily.



 Skumppa (nimenomaan maljanmallisista laseista nautittuna).




Ja viimeisenä tanssi. Äitini ja hänen miehensä tapasivatkin tanssin pyörteissä.

Kakkua oli hauska tehdä. Ei ihan joka kerta pääse maalailemaan luurankoja hääkakun pintaan.





Vielä kerran valtavasti onnea hääparille!

. . .

22.3.2015

Gluteenittomat murokeksit


Paha Kakku-blogi on muuttanut!


Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

. . .


Viikko on ollut yllättävän kiireinen tahdin koventuessa loppua kohden. Tänään on ehkä sitten se kaikkein hoppuisin päivä.
Huomenna järjestetään perheessämme isohkot juhlat, joiden valmisteluissa olen kovasti mukana tekemässä kaikenlaista, mutta pääasiassa leivontaa.

Tarjottavat eivät näissä tulevissa kemuissa ole karjalaisittain sen seitsemää sorttia (huh!), mutta kakussa, kekseissä ja parissa suolaisessa piiraassakin riittää ihan kivasti hommaa, kun niitä täytyy valmistaa noin parillekymmenelle hengelle. Piiraat sain delegoitua onneksi toiselle tekijälle.
Koska yksi vieraista on keliaakikko, päätimme valmistaa kaiken gluteenittomana suoraan. Sillä tavalla ei tarvitse tehdä tuplatyötä.

Kakusta tulee valkosuklainen ja puolukkainen, massapäällystetty ja maalattu. Valmistan sen tänään tarjoilukuntoon, sillä huomenna ei ole aikaa ennen pippaloita enää maalailla tai taiteilla tomusokerin ja kaulintamassan kanssa, kun aamu menee viimeisiin suoristustoimiin ja tukanlaittoon (minusta tehtiin leivontavastaavan lisäksi myös kampausvastaava ja oman tukkani lisäksi on laitettavana kaksi muutakin päätä katseenkestäväksi. )

Kakunlaiton lisäksi minulla on tänään vielä edessäni keksien pikeerausta. Kekseihin toivottiin koristeeksi pikeeripitsiä ja mikäs siinä sitten. Aloitin urakan jo eilen ja tänään on vielä noin kolmisenkymmentä pyöreää keksiä koristeltavana.

Tämä gluteenittomien murokeksien resepti on siitä ihana, että kunhan taikinan vain antaa tekeytyä tunnin parin verran ensin jääkaapissa, sitä voi erinomaisen hyvin kaulia ja ottaa muotilla vaikka minkälaisia keksejä. Keksit eivät ainakaan minulla levinneet paistossa käytännössä yhtään, joten hyvinkäyttäytyvästä keksimassasta on kyse.
Suosittelen kaulintaan tomusokeria, joka ei samalla tavalla kuivata taikinaa kuin jauhojen käyttö tekisi.

Omaan silmääni nämä näyttävät ja maistuvat samalta kuin vehnään tehdyt murokeksit. Suutuntuma toki on aavistuksen rakeinen, kuten gluteenittomilla leivonnaisilla yleensä on. Kannattaa kokeilla.



Gluteenittomat murokeksit


noin 55kpl 8-senttisiä pyöreitä keksejä


  • 225g huoneenlämpöistä voita
  • 270g kidesokeria
  • 170g kananmunaa
  • 130g maissijauhoja  (eri asia kuin maissitärkkelys!)
  • 260g riisijauhoja
  • 80g perunatärkkelystä
  • 3g ksantaania
  • 10g vaniljasokeria

Kaulinnan avuksi tomusokeria


Hiero sekaisin pehmennyt voi ja sokeri. Lisää kananmunat ja vispaa sormilla sekaisin.
Lisää sitten keskenään sekoitetut kuivat aineet kerralla ja puristele ja vaivaa massasta tasaista. 

Massa ei saisi olla tahmeankosteaa, vaan sen pitäisi melko hyvin irrota käsistä. Jos se tarttuu vähän, se on ok. Samaten on huono, jos taikina on murenevaista tai kuivantuntuista. Silloin kannattaa lisätä ruokalusikallinen tai pari vettä taikinan joukkoon ja vaivata se sekaan. Taikinan pitäisi olla tässä vaiheessa vielä pehmeää. Jos tuntuu siltä, että jauhoja pitäisi vielä hieman lisätä, laita ihmeessä, mutta vähän kerrallaan.

Taputtele taikina tuorekelmulle levyksi, kääri huolellisesti kiinni ja aseta tunniksi tai pariksi kylmään tekeytymään.
Kylmässä voi kovettuu ja samalla jauhot imevät itseensä kosteutta tasoittaen massan rakennetta paremmaksi. Massasta tulee helpompi kaulia ja käsitellä.

Ota sitten keksimassa tomusokeroidulle työtasolle, kauli noin 3mm paksuuteen ja ota muotilla haluamiasi kuvioita.
Paista keksit 200C asteessa, kunnes reunat ovat saaneet hieman väriä.
Anna jäähtyä ennen siirtämistä.

. . .

19.3.2015

Lähiruoka & Luomu-messut Helsingin messukeskuksessa. Voita liput messuille!




Lähiruoka & Luomu-messut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 26.-29.3.2015.
Samaan aikaan saman katon alla on yhteensä viidet messut, joidenka sisäänpääsyyn sama lippu oikeuttaa.
Kevätmessut-otsikon alle mahtuu seuraavanlaisia tapahtumia:

Kevät Puutarha
Oma Koti
Oma Mökki
Sisusta!
Lähiruoka & Luomu

Lisäksi messujen aikana kisataan Vuoden Kokki ja Vuoden Tarjoilija-titteleistä.

Paljon siis tapahtuu!


Minua itseäni kiinnostaa eniten tuo ruokapuoli, mutta käyn varmasti kurkkimassa myös nuo muut messut. Blogini valittiin yhdeksi Lähiruoka & Luomu-messujen blogivieraista, mikä ilahdutti kovasti.
Sain mahdollisuuden myös arpoa täällä blogissani yhden lippupaketin messuille, joten joku onnekas lukijani pääsee kaverinsa kanssa tutustumaan tähän iloiseen tapahtumaan.





Arvonnan speksit menevät näin:  Arvonta on päättynyt! Voittajan tiedot alhaalla.

Voit osallistua lippupaketin arvontaan jättämällä tähän blogipostaukseen kommentin, jossa kerrot, mikä Kevätmessujen tarjonnassa kiinnostaa sinua kaikkein eniten.
Liitä kommenttiisi myös toimiva sähköpostiosoite, jonka kautta saan sinut kiinni, mikäli voitto napsahtaa kohdalle.

Arvonnan aikataulu on tiukka, sillä arvottavat liput saapuivat postin mukana vasta tänään. 

Arvonta alkaa nyt samantien ja päättyy Lauantaina 21.3.2015 klo 23:59. Sen jälkeen kirjoitetut kommentit eivät ole mukana arvonnassa.
Arvon voittajan ja julkaisen tiedon voittajasta täällä blogissa sunnuntaina ja ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti sähköpostilla samaten sunnuntaina.
Lähetän sitten liput postissa (vain kotimaan osoitteeseen) heti alkuviikosta.

Koska messut ovat jo ensi viikolla, toivon voittajalta ripeää vastaustahtia. Jos en saa osoitetietoja ajoissa, liput eivät ehdi perille ennen messuja. Mikäli voittajasta ei kuulu mitään keskiviikkoon mennessä, varaan oikeuden jakaa liput parhaaksi katsomallani tavalla jollekulle toiselle.

Onnea matkaan!

. . .

Noniin!

Kiitos kaikille osallistuneille. Hauskaa, että arvontaan löytyi osallistujia, vaikka arvonnan aikataulu olikin todella tiukka.


Random.org auttoi valitsemaan voittajan. Voitto napsahti kommentoijalle numero 2.


Onneksi olkoon! 

. . .



Arvonnan palkintoliput sponsoroi Lähiruoka & Luomu-tapahtuma.

15.3.2015

Kurkku-melonismoothie



Kuinka kauan voi kestää, ennenkuin ihminen saa aikaiseksi avata yleiskoneensa lisäosapakkauksia? Voin kertoa, että piiitkääään.
Ostin Kenwoodini viime kesän alussa ja nyt sain viimein aikaiseksi testailla sen mukana tullutta tehosekoitinta. Lihamylly on edelleen avaamattomana paketeissaan..

Tehosekoittimen (ja vähän lihamyllynkin) kanssa mennään nimittäin niillä rajoilla, että en ihan tiedä, ovatko ne minulle tarpeellisia vaiko eivät.
Olen elänyt vuosia ilman tehosekoitinta ja voin todeta, että olen kehitellyt kaikenlaisia kikkakutosia pärjätäkseni ilman sitä. Keksit murskaan puisella survimella, käytän valmiiksi jauhettua mantelia, mörssään marjat haarukalla (tai sillä puisella survimella), en edes haaveile jäämurskasta ja jos olen kaivannut oikeasti sosetta jostain, olen joko tehnyt sen siivilän läpi tai sosekeittojen ollessa kyseessä, käyttänyt ikivanhaa sauvasekoitintani.
Nyt valmistin kuitenkin ehkä elämäni ensimmäistä kertaa smoothieta (kyllä, näinkin pitkään voi ilman sitä kokemusta elää) ja huomaan koittavani kehitellä kaikenlaisia juttuja, joita voisin tuolla "uudella" lelullani väsäillä. Tykästyin siihen siis kyllä.
Jäämurskaa en tosin vieläkään taida saada, sillä kannu on muovinen ja tehot surruttimessa lopultakin melko pienet. Ja keitot täytyy vetää edelleenkin käsipelillä, sillä tuohon muoviseen kannuun ei saa laittaa mitään kuumaa.

Mutta smoothiet. Veikkaan, että niiden pariin on pakko palata vielä kerran jos toisenkin. Tykkään smoothieista kovasti, joten voi olla hyvinkin, että tuo kannu ei pääse mahdottomasti pölyyntymään kaappiin.

Ensimmäiseksi kokeiluksi valikoitui enemmän raikas kuin makea kurkku-melonismoothie. Pidin itse kovasti ja teen tätä varmasti uudelleenkin.
Sanoisin, että cantaloupen tilalle voisi mainiosti laittaa hunajamelonia. Jos kaipaa enemmän makeutta omaan juomaansa, hunajaakin voi helposti laittaa lisää tai jos tykkää enemmän makeuttamattomista juomista, sen voi jättää kokonaan poiskin.



Kurkku-melonismoothie



2 annosta


  • 300g kurkkua 
  • 500g cantaloupe-melonia
  • 100g siemenetöntä passionpyrettä (tai saman verran passionmehua)
  • 30g hunajaa (jos passionpyre/-mehu on sokeroimatonta)



Pese kurkku ja pilko se poistaen samalla siemenet keskeltä.

Poista melonista siemenet. Siivuta ja leikkaa kuoret irti. Pilko hedelmäliha.

Laita kurkkupalat ja melonit tehosekoittimeen. Mittaa perään siemenetön  passionpyre ja hunaja (jos passion on sokeroimatonta). Käytin itse tukusta saatavaa Boiron-merkkistä passionpyrepakastetta, mutta mikä tahansa kirpakka passionvalmiste käynee.

Soseuta tehosekoittimella tasaiseksi. Ohenna tarvittaessa passionmehulla tai vedellä.

Kaada kahteen korkeaan lasiin ja nauti kylmänä.

. . .

12.3.2015

Pandaonigirit



Vietimme joku viikko takaperin iltaa ystäväni luona ja valmistimme ekstempore-ajatuksena sushia. Vieläkin hatusta vedetympi oli mukana iltaa viettämässä olleen ystäväni ystävän ajatus kokeilla valmistaa pandaonigireja. Niistä tuli oikein hienoja, sillä tämä ystäväni ystävä oli hyvin näppärä sormistaan. Nappasin pandoista kuvankin, jota vilauttelin jo tämän sushi-iltaman jälkeen blogin facebook-sivuilla.
Näytin kuvaa myös tyttärelleni, joka ääneen kadehti ja harmitteli, kun hän ei ollut saanut pandoja. Lupasin sitten valmistaa hänelle omat pandaonigirit ja tällaisia niistä tuli.

Ystävän-ystävän onigirit olivat puikuloita, mutta minä päätin tehdä perinteisiä kolmionmuotoisia. Noudattelin suunnilleen samoja kaavoja kuin näppäräkätinen esikuvanikin mitä tuli norista leikattuihin pandan osasiin, mutta omiini lisäsin vielä hännät tyttäreni kehoituksesta. Kuulemma pandoilla pitää olla häntä.

Nämä onigirit täytettiin surimilla tyttären toiveesta. Surimi on siis hieman ravuilta maistuvaa kypsää kalaa, joka myydään usein joko puikkoina, paloina tai sitten suikaleina riippuen valmistajasta. Makukin vaihtelee hieman valmistajasta riippuen, joten kokeilemalla löytää sen, mistä itse eniten pitää.
Onigirit voi toki täyttää ihan sillä, mistä itse eniten pitää, kuten kalalla, avokadolla, säilötyllä kurpitsalla, mustekalalla, millä vain. Ne voi jopa jättää täysin täytteittä, jos niistä pitää eniten sillä tavoin.

En tässä ryhdy sen enempää neuvomaan sushiriisin teossa, kun en ole oikeastaan koskaan mittaillut oman sushiriisini aineksia sen kummemmin. Valmistan sen useimmiten aika lonkalta. Suosittelen seuraamaan pakkausten ohjeistuksia tai käyttämään omaa lempireseptiä.
Omaan riisiini laitan itse riisiviinietikkaa, miriniä, sokeria ja suolaa, jotka kiehautan, jotta sokeri liukenisi.

Pandaonigirien valmistus on aikamoista askartelua, mutta ovathan ne kyllä aikamoisen suloisiakin. Vaivannäkö kannattaa.




Pandaonigirit



Tarvitset:


  • valmista sushiriisiä (maustettuna esim etikalla, mirinillä, sokerilla ja suolalla )  
  • valinnaisia täytteitä, kuten surimia tai mitä tahtookaan laittaa
  • norilevää (yhdestä arkista riittää noin 5-6 pandaan helposti)
  • kulhollinen etikalla maustettua vettä käsien kostuttamiseen
  • puhtaat terävät sakset




Keitä ensin sushiriisi pakkauksen ohjeiden mukaan ja valmista sille etikkaliemi valinnaista ohjetta käyttäen. Kun olet sekoittanut liemen varovasti riisin joukkoon, kaavi riisi laakealla lautaselle tai vastaavalle ja anna jäähtyä, kunnes suunnilleen kädenlämpöistä.

Esivalmistele sillä aikaa käyttämäsi täytteet.

Laita kulhoon viileää vettä ja lorauta sekaan hieman etikkaa.

Kun riisi on jäähtynyt, kostuta kätesi kevyesti etikkavedellä ja ota riisiä noin kananmunan kokoinen pala. Painele riisi litteäksi levyksi kämmenpohjaasi ja aseta noin peukalonpään kokoinen pala täytettä riisin keskelle. Peitä täyte lisäämällä sen päälle riisiä. 

Kääri riisi täytteen ympärille palloksi ja muotoile molempia käsiäsi käyttäen puristelemalla riisi kolmionmuotoisiksi onigireiksi. Aseta alustalle odottamaan.

Kun olet valmistanut riittävästi onigireja, käy pesemässä kätesi ja kuivaa ne huolellisesti.




Ota sitten noriarkki ja sakset ja leikkaa kuvan mallin mukaisia paloja pandoja varten. Etutassuja varten kannattaa leikata lähes koko arkin mittainen suikale ja lyhentää sitä sitten tarvittaessa sopivammaksi.

Asettele noripalat kiinni onigireihin. Aloita etutassusuikaleesta. Aseta suikaleen keskikohta onigirin suipon yläreunan taakse ja taivuta nori kulkemaan onigirin sivuitse niin, että sen päät tulevat viistosti eteen noin onigirin keskivaiheille. Pyöristä päät, ellet ole tehnyt sitä jo etukäteen.

Aseta takatassut onigirin alle niin, että pyöristetyt kärjet nousevat hieman onigirin edessä näkyviin, mutta muutoin levä jää onigirin alle piiloon.

Kiinnitä häntä taakse.

Kiinnitä silmät, nenä ja korvat paikoilleen, kuten kuvassa. Korvat on painettu kiinni pystyyn hyvin kapoisesta reunastaan. Riisi on tahmeaa, joten se tarttuu kyllä kiinni ja pysyy.

Kun kaikki onigirit ovat valmiit, siivoa pois työvälineet ja tarjoa pienet pandakarhut soijakastikkeen kanssa.

. . .

11.3.2015

Hampaaton kakkuun ja kekseihin



Heti ensimmäiseksi teen suuren ja nolon tunnustuksen: En ole vielä nähnyt Näin koulutat lohikäärmeesi-elokuvaa. Se on katsontalistallani, mutta vielä toistaiseksi ei oikein ole tullut vastaan sopivaa tilaisuutta päästä näkemään sitä elokuvaa, tai oikeastaan niitä elokuvia (siitä on jo toinenkin osa, yhtä kehuttu).

Ystäväni nuorempi tytär on ihan höpönä niihin leffoihin ja tahtoi kuusivuotissyntymäpäiviensä teemaksi kyseiset elokuvat.
Autoin järjestelyissä sen verran, että valmistin Hampaaton-hahmon kakun päälle, päällystin ystäväni leipomat kakut massoilla ja leivoin Hampaaton-aiheisia keksejä. Ja toimin vähän sellaisena jokapaikanhöylänä tehden kaikenlaisia pieniä järjestelyjä juhlapäivänä paikan päällä.

Jos ette ole tutustuneet elokuviin, elokuvassa seikkailevat sekä lohikäärmeet että viikingit. Ystäväni oli todella näppärästi sitonut molemmat aiheet juhlien tarjottaviin ja lasten leikkeihin. Lapset pääsivät muun muassa leikkimään Lampaanheittoa, jossa viskottiin pehmolammasta koriin (sillä ilmeisesti elokuvan viikingit harrastavat lammaskoripalloa) ja Lohikäärmeenmunanmuilutusta, jossa kisattiin kuljettamalla "lohikäärmeenmunia" (foliokääreisiä suklaamunia) ruokalusikoilla paikasta A paikkaan B. Kisassa piti varoa pudottamasta munaa ja jokainen lapsi sai oman lohikäärmeenmunansa kotiinviemisiksi kisan jälkeen.




Tarjottavien osalta hienointa antia olivat hodareista väsätyt viikinkilaivat, hedelmänpaloista kauniisti asemoitu viikinkikilpi ja vaahtokarkkilampaat. Vaahtokarkkilampaat tehtiin niin, että dipattiin isoja valkoisia vaahtonameja sulaan suklaaseen ja ennen kuin suklaa jähmettyi, kiinnitettiin siihen vielä sokerimassasilmät, joihin tehtiin pupillit suklaasta hammastikun avulla.
Pienet foliokääreiset suklaamunat olivat lohikäärmeenmunina tarjolla myös. Muina tarjottavina pöydästä löytyi vielä tuoreita kasviksia dipin kanssa ja toki kakkua.





Leipomani Hampaaton-keksit päätyivät sitten kiitospusseihin sellofaaniin pakattuina.

Hauskat kemut, joita oli mukava olla mukana järjestämässä. 

. . .

5.3.2015

Minttusuklaiset macaronleivokset



Viime päivät ovat hulahtaneet ohitse kauheaa vauhtia ja jättäneet pään pyörälle. Alkuviikosta järjestelin paikkoja, kävin kaupassa ja hoivasin kuumeista lasta. Sitten kylään pyörähti serkkutyttö ja hänen kanssaan on tullut puuhattua Itisreissua, elokuvien katsontaa ja ihan vain olemista ja kuulumistenvaihtoa. Tänään serkkuni matkaa takaisin kotiinsa viettämään muutaman viimeisen hiihtolomapäivän puuhaillen omia juttujaan ja minä jään kiireen keskelle repeilemään kolmeen suuntaan kerralla.
Viikonloppua varten pitäisi vielä viimeistellä keksejä ja kaikkea valmiiksi, kun ystävän nuorimmaisen synttärikekkerit ovat lauantaina ja minä häärään taustajoukkoina kulisseissa.
Luulen, että ehdin kaiken kyllä, mutta luppoaikaa ei hirveästi jää.




Leivoin nämä minttusuklaamacaronit ihan vain siksi, että halusin. Ja vähän myös siksi, että serkkuni tykkää macaronleivoksista ja halusin samalla ilahduttaa häntä.
Valmistin ihan normin macaronleivosmassan käyttäen tätä samaa ohjetta kuin aina, mutta värjäsin sen mintunvihreäksi käyttäen valmista vihreää väriä himpulla keltaista kaverina.

Kuten aina teen, annoin näidenkin pohjien kuorettua sen tunnin verran suunnilleen ennen paistoa.





Täytteeksi valmistin minttuisen suklaaganachen käyttäen tummahkoa suklaata (kaakaopitoisuus noin 50%), pienen palan voita, tilkan kermaa ja minttuaromia. Ainesuhteet menivät nyt lonkalta, mutta täytteeksi voisi käyttää mitä tahansa tummaa ganachea, jonka voi halutessaan maustaa mintulla. Aromin suhteen täytyy olla varovainen ja laittaa ensin vain vähän ja sitten lisätä sitä vähän kerrallaan, kunnes haluttu maku on saavutettu. Kannattaa muistaa myös, että maku hieman voimistuu, kun ganache saa makustua rauhassa jonkun aikaa.

Pursotin jäähtyneen ja paksuuntuneen ganachen leivospohjille ja annoin leivosten muhia kylmässä yön ajan, jotta ne hieman pehmenisivät.
Aamusta vielä maalasin jokaiseen leivokseen kultaisen tomuvärin ja keltaisen nestemäisen värin sekoituksella kultarannun.

Valmistin serkulleni ja itselleni viimeisen vierailupäivän kunniaksi brunssin, jossa tarjosin mm. nämä leivokset. Oli hyvää.







. . .

2.3.2015

Ei ihan mutta melkein

Siskoni oli kylässä toissaviikonlopun ja koska häntä kiinnostaa myös leipominen, ajattelin taklata hänen kanssaan yhdessä parikin ajatustasolla pyörinyttä leivonnaista kuntoon, ottaa kuvat ja saada julkaisukelpoista materiaalia resepteineen suit vaan. Olisi tietenkin pitänyt ottaa huomioon Murphyn laki ja ylipäätään se, ettei tuotekehittely aina suju ihan niin ruusuilla tanssien kuin sitä haluaisi. 

Mistään mahdottoman kamalasta kömmähtelystä ei onneksi ole nyt kyse (paitsi mitä nyt läikytin yli sata-asteista vauhdilla kiehuvaa toffeeseosta puolelle hellalle), vaan pikemminkin siitä, että molemmat jutut, joita koitimme tehdä onnistuivat melkein, mutta eivät kuitenkaan sitten kunnolla. Positiivista on, että molempien tuotteiden kohdalla tiedän, mitä pitäisi tehdä toisin, jotta onnistuisin tavoitteissani, mutta se vaatii toisintoja uusilla muokatuilla resepteillä, jotta voisin varmasti luottaa reseptien toimivuuteen niin, että uskaltaisin ne julkaista täällä teidän kokeilujanne varten.

Mutta tällaista minun kokemuksieni mukaan tuotekehittely on. Ensin on idea tuotteesta, eli se lopputulos jota tavoitellaan. Sitten mietitään ja pohditaan hetki, kuinka valmistusprosessia tulisi lähestyä. Mitä paistetaan, mitä hyydytetään, millaisia rakenteita kaivataan ja miten niitä voisikaan saada aikaan? On mielessä myös maku tai niiden yhdistelmä. Millaisia raaka-aineita on käytettävissä? Onko jotain rajoituksia tai vastaavia, joihin tuotteen tulisi sopia?
Ensimmäistä kokeilua varten täytyy kehittää myös resepti, jota seurataan. Joskus pohjana voi käyttää jo jotain olemassaolevaa ohjetta joko valmiina tai muokattuna ja aina välillä pitää lähteä luomaan ihan täysin uutta tyhjästä.
Ja sitten testataan, pohditaan lopputulosten onnistuneisuutta ja hyvin todennäköisesti testataan lisää ja lisää (ideaalissa tilanteessa) kerta kerralta parantaen.

Vaikka sen tietää, että reseptien kehittely on harvemmin kertalaakista ideasta valmiiksi tuotteeksi-juttu, silti helposti harmittaa, jos lopputulos ei olekaan heti paras mahdollinen. Eniten niissä ei-ihan-mutta-melkein-tuotteissa kismittää materiaalien hukkaaminen. Ja kun ei tahtoisi laittaa mitään roskiinkaan kovin kevyin perustein. Jossain kohtaa kuitenkin sellaisten puolivillaisten pullien ja tipan liikaa liivatetta niskaansa saaneiden leivosten syöminen alkaa hiukan nakertaa. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja leipurin perheenjäsenet (tai leipuri itse) harvemmin herkuttelevat niillä parhailla luomuksilla, joita asiakkaille tai yleisölle tarjotaan.
Sitten kun niitä onnistuneita yksilöitä kerrankin pääsee itse maistelemaan, se on juhlaa se.


Reseptit, joita koitin taklata olivat passiontoffee ja sokeriton pulla.
Passiontoffee oli ihanan kirpakkaa, mutta iski aivotyhmä ja keitin sitä liian matalaan lämpöön, joten se ei asettunut oikein kunnolla. En jaksanut sitä sitten enää kaapia kattilaankaan ja oikeastaan tahdon koittaa vähän erilaista passionin määrääkin siinä ohjeessani, joten uusi kokeilu vaaditaan vielä.
Pullan suhteen muuten sujui mainiosti, mutta en uskaltanut laittaa makeutusainetta tarpeeksi, joten pullat eivät niinkään  maistuneet pullalta kuin hieman makeahkoilta vehnäsämpylöiltä. :D Kardemummakin oli loppunut, joten instant-pullataikaa ei ollut saatavilla sillä hetkellä. Minusta siis kardemumma tekee pullasta Pullan ja ilman sitä pulla voi olla hyvää, muttei kunnon Pullaa.

Molemmat vaativat siis vielä hieman työtä, mutta kyllä ne siitä edistyvät, kunhan jaksan seuraavan kerran koittaa taas.

. . .