4.4.2015

Kananmunaton marenki


Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi




Otsikko on kirjoitettu ihan oikein. Kananmunatonta marenkia.

Olette saattaneet kuulla siitä jo ennen tätä hehkutustani (hyppään näihin uutuusjuttujuniin usein aika myöhässä), mutta koska tämä on minusta niin mahtavan hieno keksintö, päätin kokeilla sitä itse ja jakaa tulokset täällä. 
Jaoin itseasiassa linkin aiheesta blogin Facebook-sivulla jo keskiviikkona, mutta taisin postata sen ehkä aiheen kannalta huonoimpana mahdollisena päivänä, kun olikin sellainen aprillijuttupäivä, mitä en hoksannutkaan ihan heti. Oikeastaan tajusin sen vasta sitten, kun minulta kysyttiin suoraan, että onko tämä aprillipila.  Ystäväni totesi seuraavana aamuna puhelimessa, että joku tällainen "vuosisadan keksintö! Kananmunatonta marenkia kansalle!"-tyylinen juttu olisi leipurilta hienoin mahdollinen aprillipila ikinä.
Pakko myöntää, että nauroin hyvät naurut omalle hölmöilylleni, kun olin sen ensin hoksannut. No, oppia ikä kaikki.

Mutta tämä on kyllä ihan oikea ja vakavasti otettava juttu.
Keksinnön sydämessä on What Fat Vegans Eat Facebook-ryhmään kokeilunsa postannut Goose Wohlt. Koitin  lukea asiasta vähän ja ymmärsin, että hän olisi saanut innoituksensa joltain toiselta mieheltä vielä, mutten nyt millään muista nimeä tähän hätään. Ehkä se ei haittaa. Pointti kuitenkin on, että tähän asti vegaanista marenkia on valmistettu lähinä kananmunankorvikejauheista ja sellaisesta ja tämä sattumus on avannut aivan uudenlaisen väylän kananmunattoman marengin pariin.

Raaka-aineet voivat yllättää. Sokeria tietenkin, koska sokeri ja marenki vähän niinkuin kuuluvat yhteen ja sitten kaveriksi kikherneiden säilöntälientä.
Sitä (rehellisesti sanottuna) aika limaista ja hieman sameaa litkua, jonka itse olen tähän asti valuttanut surutta viemäriin.
Mutta se toimii!
On pohdittu, että se toimisi siksi, että liemeen olisi liuennut kikherneistä mm. tärkkelystä ja proteiineja. Valkuainen on pääasiassa vettä, noin kymmenesosan verran proteiineja ja hieman tärkkelystä (ja minimäärä muita aineita, kuten rasvaa yms). Vaikka kikherneliemen ja valkuaisen koostumus eivät olisikaan yksi yhteen, niin ilmeisesti ne ovat riittävän samankaltaisia, jotta homma toimii.

En voi väittää tietäväni tästä asiasta oikeasti mitään faktaa, joten jos jollakulla on enemmän oikeaa tietoa aiheesta, miksi kikherneliemi toimii niin hyvin valkuaisen korvikkeena, kuuntelen mieluusti.
Tällä hetkellä olisin puolittain valmis vain uskomaan koko homman taikuudeksi kimalteineen ja yksisarvisineen, jos se olisi ainut tarjottu perustelu. Koko juttu tuntuu vain niin ihmeelliseltä ja saduista vedetyltä.






Nyt kun on todettu, että se toimii, vaikken tiedäkään ihan, että miksi näin on, lienee hyvä käsitellä hieman makuasioita vielä.
Kikherneet, vaikka mietoja ovatkin,ovat kuitenkin palkokasveja ja niissä on se omanlaisensa papumainen maku kaikissa. Liemessä maku ei ole kuitenkaan ihan niin voimakas.
Toinen huomioonotettava asia on, että liemi on miedosti suolattua, mutta sitä ei maista lopullisesta tuotteesta lainkaan.
Valmistin omat marenkini käyttäen ranskalaisen marengin ohjetta ja maustoin marenkivaahdon hyvällä määrällä jauhettua vaniljaa. Kuten marenki aina, tämäkin maistui minusta ensisijaisesti vain makealle, mutta mieto papumainen maku oli havaittavissa myös. Tai oikeastaan, se papuisa maku oli läsnä "raa'assa" marengissa mietona, mutta hävisi sitä mukaa kun marenkia kuivatettiin. Rutikuiva marenki olisi höynäyttänyt kenet tahansa ja minusta se ei enää maistunut pavuilta lainkaan. Joku makuaistiltaan herkempi saattaa olla eri mieltä.

Tyttäreni kehui marengin maasta taivaisiin ja jopa sen jälkeen, kun olin kertonut, mistä marenki oli tehty, hän jatkoi lisäannosten kinuamista sinnikkäästi. Tämä normaalisti ruokaan suurella epäluulolla suhtautuvalta tyttäreltäni on suurin mahdollinen kehu.
Rakenteeltaan tämä marenki on täsmälleen samanlaista kuin valkuaisista valmistettu.

Eli maku ja rakenne olivat mahtavat. Ainut huomautettava asia on, että korkeat marengit eivät onnistuneet, vaan lässähtivät litteiksi. Sen sijaan marenkiruusukkeista tuli kauniita, kuten kuvistakin voi nähdä. Muodot pyöristyivät ja pehmenivät kyllä niissäkin, mutta pursotusjälki pysyi silti siistinä.

Jos vieno kikherneiden vivahde marengissa ei viehätä, marengin voi aina maustaa jollakin vaniljaa voimakkaammalla maulla, kuten ruususiirapilla tai vaikka suklaarouheella tai sellaisella. Tämä toimisi myös erinomaisesti pavlovassa. 



Kananmunaton marenki


noin 25-30kpl

  • 90g kidesokeria
  • 75g kikherneiden säilöntälientä
  • 60g tomusokeria
  • 20g peruna- tai maissitärkkelystä
  • 1 vaniljatangon siemenet

Ota ensin kikherneiden liemi siivilän läpi talteen. Käytä kikherneet johonkin muuhun ruokaan.
Mittaa oikea määrä säilöntälientä kulhoon ja punnitse sekaan kidesokeri. Lisää myös vaniljatangon siemenet sekaan.
Punnitse tärkkelys ja tomusokeri toiseen astiaan ja sekoita ne sekaisin vaikka haarukalla.
Laita uuni lämpenemään 110C asteeseen.
Vatkaa kidesokeri, vanilja ja säilöntäliemi kovaksi marenkivaahdoksi. Seos vaahtoutuu hieman hitaammin kuin valkuaiset, joten vatkaaminen kestää jonkun verran normaalia kauemmin. Vatkaa vaahto niin kovaksi, että vaahtoon nostetut huiput pysyvät terävinä eivätkä notkahda.
Sekoita nostellen ja käännellen tomusokeri-tärkkelysseos marenkivaahdon joukkoon lastaa käyttäen.
Lappaa seos tähtityllalla varustettuun pursotinpussiin ja pursota ruusukkeiksi leivinpaperoidulle pellille. Ruusukkeita pitäisi tulla noin 25-30 kpl, ellet tee sitten tosi isoja tai tosi pieniä. Tämä marenkivaahto ei pysy muodossaan välttämättä korkeina marenkeina, vaan saattaa lässähtää täysin. Suosittelen ruusukkeita tai nappeja tai muita, jotka kestävät muodossaan sitten paremmin.
Nosta uuniin ja kuivata noin 1,5-2h tai kunnes marengit ovat kuivia ja keveitä.

. . .

Ei kommentteja: