20.2.2013

kiukkuinen lintu




Jos pilkkua alkaisimme pitää hyvänä, minun työjärjestykseni tässä jaksossa sisältää ruokaleipää ja kahvileipää -ei kakkuja.
Kakkutilaukset ovat kuitenkin löytäneet tiensä luokseni kaikesta huolimatta ja olen avosylin niitä toivottanut tervetulleiksi, sillä ne ovat tuoneet mukanaan mahtavia mahdollisuuksia oppia ja kokeilla uutta.
Kuten vaikkapa tämä Angry Birds-kakku, jonka valmistin talon sisäisenä tilauksena. 





Tämä oli ensimmäinen oikeasti kolmiulotteisempi kakku, jonka olen valmistanut. Super Mario ja Ponikakku olivat reliefimäisempiä toteutuksessaan kuin tämä Angry Bird, sillä asiakas pyysi nimenomaisesti, että lintu muovattaisiin pystyasentoon.
(Tunnustan kyllä, että nämä tirpat eivät hirveästi tekijältään muovailua vaadi, kun ovat hieman hassunmuotoisia palloja tai kupoleita, joiden kylkeen on törkätty nokka ja silmät. Mutta Hys! Ei siitä sen enempää.)




Kakun makumaailman toivottiin olevan suklainen, joten käytin suklaakakkua, laitoin täytteeksi aprikoosimarmeladia ja appelsiinimoussea ja kosteussuluksi suklaaganachea.

Appelsiinimousse oli mukavan kirpeä ja raikas, joten se tasapainotti aprikoosimarmeladin makeutta ja sopi hyvin myös suklaan toveriksi.









Linnun nokka aiheutti lyhyen hetken verran intensiivistä pohdintaa. Jotta hahmon realistisuus ei kärsisi, nokan tulisi olla oikean kokoinen suhteessa linnun kokoon ja pelkkä marsipaani itsessään ei kestäisi taipumatta tai irtoamatta kakun kyljessä.

Valmistin nokan osat lopullista koristelua edeltävänä päivänä, jotta ne ehtisivät kuivahtaa hieman.
Käytin tukirakenteena kahta bambuista varrastikun pätkää, joiden ympärille muovasin nokan ylä- ja alapuoliskot. Rakensin myös kartongista, alumiinifoliosta ja tuorekelmusta sopivankokoiset kuivatustelineet, joiden päällä nokan osaset jäykistyivät oikeaan muotoonsa ilman pelkoa lytistymisistä.




Varsinainen koristelu oli helppoa ja hauskaa, kun olin tehnyt pohjatyöni suunnittelun suhteen huolellisesti etukäteen.

Sävytin valmista keltaista marsipaania lisäämällä sen joukkoon hieman valkoista saadakseni kylmempää keltaisen sävyä aikaan. Kaulin keltaisen marsipaanilevyn noin neljän millin paksuuteen ja päällystin kakun aivan tavalliseen tapaan siloittelemalla marsipaanin ylhäältä alkaen ja oikoen rypyt huolellisesti.

Kun keltainen marsipaani oli saatu siististi asettumaan paikoilleen, kaulin hieman vitivalkoista marsipaania noin kahden millimetrin paksuuteen ja leikkasin siitä linnulle mahanahan.
Sivelin valkoisen kaistaleen toiselta puolelta ohuelti vedellä ja siloitin sen sitten kiinni työstäen ilmakuplat marsipaanien välistä pois. 




Tukirangat nokan puoliskojen sisällä auttoivat kiinnityksessä huomattavasti. Kiinnitykseen riitti, että tökkäsin marsipaaniin pienen reiän, josta työnsin varrastikun kakun sisään sopivassa kulmassa ja sivelin hieman vettä nokan kapealle, kakun kylkeen kiinni tulevalle sivulle ja laitoin sen paikoilleen.









Muotoilin nokan muistuttamaan jonkin verran oikeiden lintujen nokkia sierainkoloineen ja olen hyvin tyytyväinen siihen, miltä nokka näytti valmiina kakun kylkeen kiinnitettynä.

Varrastikut ja muut vastaavat elinturvalliset materiaalit ovat hyviä apureita kakkujen koristelussa, kunhan muistaa varoittaa saajaa etukäteen niiden olemassaolosta, ettei kenellekään tule ikäviä yllätyksiä.




Silmät ovat jonkin verran ulkonevat, kuten esikuvallaankin. Valkuaiset sekä pupillit on kiinnitetty paikoilleen vesitilkalla liimaamalla.




Mustat rajaukset viimeistelevät silmät.




Tuima ilme.







Päälaen töyhtö on tehty muovailemalla marsipaanista erikokoisia kartioita ja liimaamalla niitä veden avulla paikoilleen.

Pyrstön toteutin vastaavalla tavalla, mutta litistin kartioita hieman, jotta ne olisivat aavistuksen sulkamaisempia.







Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja toivon, että saajakin oli. En vielä tiedä, miten kakun kanssa kävi, mutta toivottavasti se selviää talviloman jälkeen sitten.

Vaikka virallisesti minun pitäisikin leivoskella leipää ja pullaa, olen ollut erittäin iloinen saadessani hienoja mahdollisuuksia taitojeni kartuttamiseen erilaisten innostavien tilaustöiden muodossa.
Olen toki niitä oikeitakin töitä tehnyt, minulla vain ei ole kuvatodisteita tukemaan tätä väitettäni. (Köh.)





. . .